Jaavaa on kierretty ja on Balin vuoro

Perjantai-ilta 12.10.2018. Jaavan reissu taitaa olla muutamien päivien jälkeen finaalissa. Paluulentoni Balilta lähtee hiukan vajaan kahden viikon päästä. Haluan jättää aikaa Balin kiertämiseen ehkä noin viikon verran.

Näillä eväillä läksin Malangan hotellistani perjantaiaamuna kohti Probolinggoa.

Olen Probolinggon kaupungissa samassa tutussa majapaikassa kuin 23.-24.9., jolloin pidin täällä reissuni ensimmäisen vapaapäivän. Silloin tuli käytyä Bromo-tulivuorta ihastelemassa, mikä on ehdottomasti yksi saaren ykkösnähtävyyksiä. Se miksi olen täällä uudelleen, johtuu tekemästäni reitinmuutoksesta. Ollessani Malangissa saaren eteläpuolella, ajatus oli jatkaa kolmostietä itään ja sieltä suoraan Balin lautalle. Mutta kun tutkin ja kyselin asiaa tarkemmin, tuli mutkia matkaan (Kuva: Vaihtoehto A.).

A. Vaihtoehto: Korkeusmetrit +710 m / -1070 m

B. Vaihtoehto: Nousumetrit +1190 m / -1550 m

Suoraa tietä (Kuva: Vaihtoehto B.) olisi seuraavaan tiedossa olevaan majapaikkaan ollut reilu 120 kilometriä läpi etelärannikon vuoristoalueen, missä on vain pieniä kyliä kolmostien varrella. En halunnut ottaa riskiä jäädä yön selkään, vaan katsoin parhaaksi ajaa tänne pohjoisrannikolle ja jatkaa huomenna kaakkoon Jemberin kaupunkiin. Se on aiemmin kertomani kolmostien varrella, mutta jo selvästi edempänä. Loppujen lopuksi matkaeroa alkuperäisen ja muutosreitin välillä ei ole kuin vajaa kymmenen kilometriä ja tuolle hiukan suoremmalle vuoristoreitille olisi tullut nousumetrejä 1190 metriä, kun taas kiertoreitille niitä osuu vain 710 metriä. Ja ”pahassa” muistissani on vielä tuo 1900 metrisen vuoren ”ylikönyäminen” vajaa viikko sitten.

Tämäkin kaveri halusi kuvaan tänään Fillarantin kanssa jo alkumatkasta.

Perjantai 12.10.2018 Malang – Probolinggo 94 km / # 1529 km, +191 m (max 4,6%)

Tuo lovi profiilikuvassa johtuu siitä, että Ridewithgps on ollut pois päältä (noin 20km) osan aikaa.

Perjantaipäivä oli juuri sellainen kuin kartalta ja Komoot-profiilista päättelinkin. Helppo. Ensin piti nousta Malangin kaupungista lähtien vajaa viisitoista kilometriä loivasti noin 530 metriin. Tuo Ridewithgps-profiilikuva ei näytä nousua kokonaan, koska ohjelma oli hypännyt päältä pois kuvasta näkyvän suoran osan ajaksi. Samoin kartalla näkyy vastaavasti tuon aikaa vain suora viiva. No onneksi minulla oli kaksi muuta mittaria päällä, pyöränmittari ja fillarinavini PikkuG. No problems…

Perjantain hienon noin 40 kilometrin laskun loppuvaihe on käsillä ja lasku on muuttunut loivaksi.

Hienoin ajo-osuus tuli tuon kevyen nousun jälkeen, kun sai lasketella ihan rannikolle asti eli noin neljäkymmentä kilometriä. Aluksi oli aika vauhdikasta alamäkeä, vauhti tuppasi ylittää viisikymppiä, mutta onneksi tien päällyste oli hyvä. Uskalsi antaa painaa. Toki vilkas liikenne asetti omat rajoituksensa, mutta aika monta muuta moottoroitua kaksipyöräisiä tuossa vauhdin hurmassa tuli aika jaoin ohitettua. Jyrkän osuuden jälkeen alamäki tasoitti laskunopeuden sopivaksi noin kolmenkympin molemmin puolin. Mutta hauskaa se oli niin kauan kuin sitä kesti!

Salakuvaaja ikuisti puun takaa tämän maanviljelijän pellollaan. En tiedä huomasiko edes

Tuossa alemmassa kuvassa olen jo Probolinggon kaupunkiin tulossa. Hiukan oli nostalginen olo. Olihan ajanut samaa AH2-tietä reilu pari viikkoa sitten vastakkaiseen suuntaan. Tänään tuota tuttua tieosuutta osui reitilleni noin kolmekymmentä kilometriä. Tosin paljoakaan en muistanut yksityiskohtia tien varrelta. Johtuneeko siitä, että nyt ajosuunta oli vastakkainen.

Nyt jo loppusuoralla Probolinggon kaupungin sisääntulotiellä. Tuttu kaupunki parin viikon takaa.

Olin aamulla lähtiessäni Malangista varannut saman tutun majapaikan kuin reilu pari viikkoa sitten. Ajoin Guesthouse Wahidin portista sisään ja paikat tuntuivat heti tutuilta. Panin pyöräni samaan paikkaan ja menin ilmoittautumaan. Tunnistivat heti Fillarantin ja sain kertoa reitistäni. Sain jopa saman huoneen nro 12 kuin aiemminkin. Muistin, että täällä oli hyvä pyykkitupa ja kävin respasta kysymässä pesuainetta, koska aiempi täältä saamani pussi oli jo matkan varrella loppunut. Vaatteet tulivat taas pestyä ja pesuainepussi täytettyä. Olen koko reissun ajanut samalla ajoasulla; hihaton paita ja ohuet pyöräpöksyt. Toki olen pessyt niitä, jos ei päivittäin, niin muutaman päivän välein. Toinen setti odottaa käyttöään. Toisaalta tämä lämpö puoltaa käyttämääni kevytasua. Toki se toinenkin setti on lyhythihainen ja -lahkeinen.

Tuttu Guesthouse Rumah Wahidin- majapaikkani muutaman viikon takaa toivotti tervetulleeksi.

Tukka hyvin kaikki hyvin! Kysyin respasta parturia ja läksin kävellen sinne. Sitä parturia, mihin sain ohjeet, en löytänyt. Löytyi toinen ja pääsin heti käsittelyyn. Parturissa oli paikalla kolme työntekijää ja kuvassa näkyvä nuori kaveri ymmärtääkseni hiukan ”painostettiin” leikkaamaan tukkani, koska hän osasi muutaman sanan englantia. Poika oli alussa selvästi peloissaan, mutta pikkuhiljaa homma asettui uomiinsa ja lopputulos oli mielestäni ihan hyvä. Tukanleikkuu ja leikkuun jälkeen olisivat vielä pesseet tukkani (olin juuri hotellissa pessyt), joten siitä kieltäydyin. Maksun aika tuli ja summaksi ilmoitettiin 25000 DIR eli 1,4 euroa. Tukanleikkuu jos mikä on käsityötä ja ainakin puoli tuntia meni. En ole selvillä Indonesian palkkatasosta, mutta uskomattoman pieni summa. Pojalle annoin kymppitonnin hyvää. Lopuksi kaikki halusivat kuvaan ja pienen mediatapahtuman luonne siitä lopuksi syntyi.

Parturireissusta syntyi pienimuotoinen mediatapahtuma. Koko henkilökunta mukana.

Nuori parturini antoi ymmärtää, että homma ei ole vielä valmis, mutta sain luvan ottaa kuvan.

.

Lauantai 13.10.2018 Probolinggo – Jember 102 km / # 1629 km, +528 nm (max 7,9%)

Lauantain sääennuste lupasi aika kuumaa keliä. Iltapäivälle luvattiin peräti 38 astetta ja täysin aurinkoista. Tuo ennuste oli jo 6:49, jolloin lämpötila oli 27 astetta. Olin tuohon aikaan aamiaisella Wahidin majatalossa. Hiukan harmittaa, miksen ottanut tätä reissuani kuukautta myöhemmälle pahimmalle Suomen rospuuttoajalle. Suomessahan on nyt loistosyksy, minkä olen monista kuvista nähnyt. Pelkäsin reissua varatessani täällä näihin aikoihin alkavaa sadekautta. Ainakaan tähän mennessä koko reilun kolmen viikon aikana ei ole tullut tippaakaan vettä taivaalta, mikä lienee harvinaista. Jäitä on ollut lasissa ja vettä pullossa.

Yksi kiipeäminen sisältyi lauantain reittiin, tosin aika maltillinen. Ylämäen jälkeen tulee alamäki.

Tottakai tuo nousu näyttää profiilikuvassa jyrkältä, mutta sitä se ei tosiasiassa ollut. Maksimijyrkkyys oli 7,9% jossakin kohtaa, mutta kaiken kaikkiaan nousu mertenpinnan tasolta vajaaseen kolmensadan metriin oli helpohko, mutta toki hikinen. Sen jälkeen sai sitten lasketella toistakymmentä kiolometriä. Loppuosa matkasta olikin sitten suhteellisen tasaista, lopussa loivaa nousua tänne Jemberiin.

Tässä ollaan ajamassa Lumajangin piirialueen portista sisään eli ollaan jo aika etelässä.

Alkumatkasta oli aika puuskainen vastatuuli. Tuo sääennustekuva näyttää 3 m/s etelätuulta eli suoraan vastaan, mutta nuo puuskat kyllä olivat voimakkaampia, koska välillä nousi oikein pölypilviä. Onneksi tuuli hieman laantui, kun maasto alkoi nousemaan, mutta tuuli selvästi hidasti ajoa koko tuon etelään ajo-osuuden aikana. Välillä meinasi alkaa jo harmittamaan, kun lähtiessä olin laittanut Facebookiin tuon sääennustekuvan ja kehaissut hienoa pyöräilykeliä. Pikkuhiljaa tilanne alkoi kuitenkin tasoittua, tuuli hiukan hiljeni sisämaassa ja tie alkoi kääntyä kaakkoon. Tosin lämpö alkoi sitten vastaavasti nousta ja pakotti pitämään juomataukoja usein. Nuo breikkipaikat ovat aika usein osuneet paikallisen kauppaketjun Alfamartin terasseille, niin tänäänkin.

Tässä Trek-ratsuni katselee alas rotkoon sillalta ja taustalla näkyy loivaa vuoren rinnettä.

Tuo kaunis kukkapensas sai ajamaan tien oikella puolelle. Buka ja open ovat sama asia.

Lauantaina peltotyöt ja monessa paikkaa myös tietyöt olivat käynnissä. Tuossa kuvassa taitaa olla siirrettävä puimakone, minkä ympärillään paikallinen väestö hyörii. Samannäköisiä hattuja näkee ympäri Aasiaa.

Otin tämän kuvan pikkutelellä tien varrelta. Yksi mies porukasta näytti eleillä – money, money…

Yllättävän helposti tämän päivänkin ajo sujui, vaikka matkaa kertyi ja nousua ja kuumuutakin oli sentään. Alkaa taas matkapyöräilyn hauskuus löytymään. Muutama päivä sitten ajo oli paljon nihkeämpää. Tänään olin pyörän päällä vajaa viisi ja puoli tuntia, mutta tienpäällä noin kahdeksan ja puoli tuntia. Onneksi läksin ajamaan aamulla jo varttia yli seitsemän.

Komea moskeija Jemberin keskustaan ajaessa. Harmi kun en jaksanut työntää tuota bussia pois.

Jemberin kaupunkiin saavuin noin puoli neljältä. Varasin hotellin noin kymmenkunta kilometriä ennen kaupunkia viimeisen AlfaMart-pysähdyksen aikana. On se vaan kätevää, kun puhelimessa on SIM-kortti. Aiemmin reissuillani en ole koskaan sitä ottanut, koska olen pelannut pelkästään hotellien ja taukopaikkojen wifi-yhteyksillä. Nyt hommasin tuon SIM-kortin jo Balilla ja hyvin se on riittänyt koko reissun ajan. Eikä se maksanut kuin muistaakseni vajaa viisi euroa ja siitä on kulunut vasta noin puolet, jos olen ymmärtänyt oikein. Nyt kirjoitan tätä postausta edullisessa New Merkada Hotellissa ( 15 euroa) aamiaisen kera. Ei mikään huippuhotelli vaan normi kolmen tähden aika vanha hotelli ydinkeskustassa. Yllätykseksi oluttakin löytyi hotellista.

Sunnuntain reitti näyttää tältä. Nousua 730 metriin ja sitten alas. Jossakin kohtaa jopa 11%.

Ennen kuin katsoin Komoot-sovelluksella tuon huomisen reitin, varasin onneksi majapaikan vain noin 70 kilometrin päästä. Banyuwangiin ja sen jälkeen Balin lautalle olisi ollut matkaa yli sata kilometriä enkä halunnut kolmantena peräkkäisenä päivänä ajaa noin paljon. Varasin Agodan kautta Gentengista Mahkota Hotellin. Onneksi, koska tuo profiili näyttää kiipeämistä kuitenkin yli seitsemään sataan metriin ja pahimmat paikat Komootin mukaan ovat noin 11%:sia vaikka tuo profiili näyttää kovin loivalta. Ihan sopivan tuntuinen sunnuntaiajelu! Katsotaan, mitä huominen tuo tullessaan.

Sunnuntai 14.10.2018 Jember – Genteng, 71 km / # 1702 km, +718 nm (10,4%)

14.10.2018 meidät vihittiin Joensuun kirkossa. Matkaan on mahtunut ylämäkiä, jos myös alamäkiä, mutta niin vaan yhdessä ollaan. Laitoin jo aikaisin aamulla Facebookiin onnittelupäivityksen vaimolle ja illalla soittelimme päivittäiset Face-timepuhelut.

Tänään on meidän 46. hääpäivä. Onnea Ullalle! Ukko reissussa ja vaimo kotona. Tasapuolista?

Olipa hyvä, että eilen katsoin tuon reittiprofiilin. Oli helpompi valmistautua ajoon, kun tietää miten pitkä nousu on edessä ja mitä sieltä tuleman pitää. Tänään tiesin tasan tarkalleen, missä vaiheessa tulevat ne kaksi pahaa paikkaa nousussa. Ensimmäinen oli 27 kilometrin päässä lähdöstä ja toinen 37-38 kilometrin kohdalla eli nousun huipulle tultaessa. Näkyvät muuten oivallisesti tuossa korkeusprofiilikuvassa. Kummassakin paikassa oli muutaman kilometrin mittainen aika jyrkkä serpentiinitieosuus. Etukäteen Komoot-sovellus peloitteli ennen huippua 11% jyrkkyydellä. Kun katsoin Ridewithgps rekisteröinnin, se ilmoitti maksimin olleen 10,4% ilmeisesti ennen huipulle tuloa. Aika hyvin selvisin tänään tuosta liki neljänkymmenen kilometrin nousupätkästä. Hiki virtasi ja taukoja piti pitää, mutta taluttamaan en joutunut missään vaiheessa.

Aika hikinen kiipeämispäivä. Pääosin loivaa, mutta pari muutaman kilometrin serpentiiniä.

Lähtiessäni aamulla puoli yhdeksän jälkeen ajamaan keskustahotellistani, Jemberin keskustassa oli aikamoinen hässäkkä päällä. Oli markkinaa ja meininkiä, musiikki soi ja useampi bändikin esiintyi kadunvarrella. Hiukan ennen ydinkeskustasta poisajoa pysähdyin paikkaan, mikä oli täynnä telttoja ja erilaisia näyttelyrakennelmia. Sisäänmenoportin tekstistä päättelin, että kyseessä olivat kuljetusalan messut. En viitsinyt mennä pyöräni kanssa sisälle, mutta portin tuntumassa tuo kuvassa näkyvä naisporukka pyysi minut kuvaan. Tottelin kiltisti arvonladyja ja otatin myös omalla kännykälläni kuvan. Hauskaa porukkaa!

Jemberissa oli kuljetusalan messut ja kova hyörintä. Messuemännät halusivat Fillarantin kuvaan.

Kymmenkunta kilometriä kaupungista lähdön jälkeen oli pääosin maaseutumaisemaa ja nousu oli maltillista. Ajelin kaikessa rauhassa ja otin kuvia. Tai oikeastaan rauhaa ei ollut aika kovasta liikenteestä johtuen. Tie oli kapea ja autoja ja motskareita hurahteli yhtenään ohitseni. Pelloilla oli paljon ihmisiä töissä. Ilmeisesti täällä tosiaan muslimimaassa perjantai ja lauantai muodostavat viikonlopun ja sunnuntai on jo työpäivä.

Alkumatkasta nousu oli loivaa ja tien varrella näkyi monia riisiviljelmiä. Riisi vaatii vettä.

Työt olivat täydessä käynnissä pelloilla. Tuossakin oli ainakin tusina, joista telellä rajasin kolme.

Tie nousi nousemistaan ja ensimmäinen tiukka serpentiinitiepaikka tuli hiukan vajaan 500 metrin korkeudessa. Jouduin käyttämään pienintä vältyspariani, edessä 34 ja takana 32 hammasta, mikä oli passeli tien jyrkkyyteen nähden. Jonkin verran poljin lyhyitä pätkiä myös ”putkelta”. Juotavaa piti hommata muutaman kerran lisää noista vakipaikoiksi muodostuneista AlfaMart-myymälöistä. Samalla tuli aina tarkistettua Facebook-päivitystilanne ja katsottua kännykän kartasta missä kohtaa mennään.

Tämä kuva on otettu jo alastuloa uudessa ehkä noin kuuden sadan metrin korkeudessa.

Nousu loppui, kun pyöränmittarini näytti jotakin 37 kilometriä. Sitä ennen oli muutaman kilometrin mittainen jyrkin serpentiiniosuus, issä sai polkea ihan tosissaan. Ohiajavat huutelivat kannustuksia ja näyttivät peukkua. Siitä on tullut jatkuva tapa täällä. Kun nousu loppui, oli lyhyt kylätasanne ja sen jälkeen serpentiini vei alaspäin. Ylhäällä alkulaskussa oli vaan niin pirun huono päällyste, ettei uskaltanut laskea vaan koko ajan piti jarrutella kuoppien ja tien murtumien vuoksi. Onneksi sitä ei kestänyt kuin ehkä viitisen kilometriä ja sen jälkeen tie parani.

Aika alhaalla oli pieni kylä, missä oli yhtenään näitä pläkkisepän kojuja. Kilke kuului taka-alalta.

Kun olin laskenut toistasataa metriä, kurvasin suositulle taukoalueelle, missä oli useita ravintoloita. Siinä vaiheessa oli aika tarkkaan puolipäivä ja katsoin parhaaksi haukata jotakin. Tilasin Soto Ayamin eli kanakeiton ja pullon mineraalivettä, mikä osoittautui hyväksi valinnaksi. Ei tullut ähky mutta sai sopivasti energiaa. Paikalla kului varmaan tunnin verran, mutta toisaalta tiesin että päivän työt oli jo tehty. Loppumatka oli laskettelua ja liki tasaisella sai polkea lisää vauhtia. Tosin vastatuuli oli aika navakka ja hillitsi turhankin nautintoa ja paljon laskemisvauhtia.

Kuva on otettu alhaalla hiukan ennen tuloa Gentengin kaupunkiin. Tyypillinen liikennenäkymä.

PikkuG ei tunnistanut hotelliani, mutta kännykän kartasta katsoin sen paikan etukäteen ja juuri sillä pyöränmittarin näyttämällä kilometrimäärällä näkyi Mahkota Hotelli tien oikealla puolella. En viitsinyt edes pysähtyä siinä, vaan ajoin kilometrin kaupungin keskustaan ja nyt vuorostaan Indomaretin myymälässä kävin juomassa kahvit ennen hotellin ajoa. Hotellini on jo parhaat aikansa nähnyt ja suoraan sanoen vaatimaton vajaan 15 euron majapaikka. Tosin äsken kävin alhaalla hotellin ravintolassa syömässä Nasi Goreng Mahkutan ja se oli tosi maukas tapaus. Ei muuta kuin koisaamaan…

Nasi goreng Mahkuta ja pullo mineraalivettä 31000 DIR eli noin 1,8 euroa.

Huomenna maanantaina aion jättää Jaavansaaren taakseni ellei mitään kommelluksia satu. Varasin nimittäin Balilta majapaikan huomiselle. Lautalle on matkaa noin viisikymmentä kilometriä, sitten lautalla yli ja satamasta majapaikkaan on karttaohjelman mukaan reilu kolmekymppiä. Toivotaan, että homma pelittää. Majapaikasta joudun joka tapauksessa maksamaan noin 15 euroa saavun paikalla tai sitten en.

Laiva jätti sataman ja Jaavan taakseen. Onkohan tuo komea vuori taustalla Gunung Raung 3320 m tulivuori.

Pelittihän se… Maanantai-iltana istun Dimpil Homestay bungalowin terassilla lämpimässä etelän yössä ( hys… ja lasissa on kylmää olutta; nyt ollaankin jo Balilla). Lyhyen kaavan mukaan maanantain ajopäivä: Läksin aamulla kahdeksan jälkeen Gentengin hotellistani ajamaan kohti lauttasatamaa, jonne matkaa oli noin 50 kilometriä. Noin yhdentoista aikaan jonotin reilut puoli tuntia lippua laivaan. Balin Gilimanukin satamasta oli matkaa majapaikkaani vajaa neljäkymmentä kilometriä. Jaavan ja Balin yhden tunnin aikaero nipisti tunnin pois, mutta iltapäivällä ennen viittä ajoin nykyiseen majapaikkaani.

Dimpil Homestay bungalowini sisäänkäynti ja terassi. Mukava tässä on istuskella iltaa.

Upea prinsessasänky, minkä päällä tuoreet kukat antoivat ihanan tuoksun huoneeseen.

Dimpil Homestayn altaassa en ole vielä pulahtanutkaan, mutta ehkä myöhemmin.

Maanantai 15.10.2018 Genteng (Jaava) – Pemuteran (Bali) 88 km / # 1790 km, +300m

Maanantaiaamuna läksin kahdeksan pinnassa ajamaan Gentengin hotellistani. Portinvartijalle huikkasin, että olen menossa Balille. Varmaan kaveri ihmetteli, kun vahingossa läksin vikasuuntaan aivan tien varressa olevasta hotellistani. Itse huomasin asian vasta reilun kilometrin ajon jälkeen. Ihmettelin, kun tie nousee koko ajan loivasti ylöspäin. Kaiken järjen mukaan sen piti olla päinvastoin. No PikkuG ehti samoihin aikoihin herjata, että tee U-käännös. Siitä sitten Trek-ratsu alamäkeen ja hotellin kohdalla vain heilautin kättäni portinvartijalle.

Taitaa olla viimeinen Jaavan puolella otettu maisemakuva maanantaiaamuna.

Ajoreitti oli helppo kuten profiilikuvastakin voi päätellä. Sen verran poikkesin PikkuGeen ehdottamasta reitistä, että koukkasin Banyuwangin keskustan läpi nähdäkseni kaupungin. Kaupungin keskustassa oli vilkas arkipäivän hyörintä aamukymmenen jälkeen. Ketapangin lauttasatamaan tulin muutama minuutti yli yhdentoista. Ensin ajoin autoväylää, mutta joku vartija komensi minut kaksipyöräisten pitkään jonoon. Siinä pitikin jonottaa lipunostoa ainakin puoli tuntia. Lipunhinta pyöräilijälle on 7500 DIR, mutta lipunmyynnissä eivät suostuneet myymään sillä hinnalla. Ensin piti ostaa joku saakelin kortti 25000 DIRillä ja sitten vasta lippu. Ottivat minulta alussa vielä väkisin motskarihinnan 24000 DIR, mutta kun menin oikein valokuvan kanssa näyttämään, sain erotuksen takaisin. Pikkurahojahan nuo ovat suomaiselle, mutta tarkanmarkan poikaa harmitti.

Näillä tasoilla pääsee Jaavalta Balille. Ihmetytti vaan sen pakollisen kortin osto paluumatkalla.

Laivamatka taisi kestää tunnin verran ja samalla sain ladattua pienestä mukana olevasta varavirtalähteestä kännykän akkuani täyteen. Jo tässä vaiheessa aivan pika-analyysi Jaavan reissustani. Kohokohdat turistille olivat Bromon tulivuori ja Borobudurin temppelialue, nuo saaren ehkä kuuluisimmat nähtävyydet. Mutta sitten… Ihmisten ystävällisyys ja halu ottaa kontaktia. Harvoin missään olen tavannut yhtä sydämmellistä porukkaa kuin Jaavalla. Jo Balilla tuntuu, että ihmiset ovat hiukan hitaamman sorttisia tuossa mielessä kuin Jaavalla. Ja jos vielä yhden kohokohdan nostan pika-analyysissa esiin. Tuo silloin kamalalta tuntunut yli 1900 metriin kiipeäminen (tai pyörän työntäminen) oli kuitenkin jälkikäteen itsensä voittaminen. Samalla pääsin ehkä maisemallisesti hienoimmille paikoille Sarangan vuoristokylän maisemissa.

Sinne taustalle tuo iso Jaavansaari kaikkoaa, but we love Indonesia.

Lauttasatamasta lähdön jälkeen panin PikkuG:lle osoitteeksi Pemuteran kaupungin, missä varaamani majapaikan piti sijaita. Matkaa sinne oli vajaa neljäkymmentä kilometriä. Hiukan jo nälätti, olihan kello jo kahden pinnassa iltapäivällä Balin aikaa. Kiskaisin Trek-ratsuani suitsista ja pysähdyimme tienvarsikojulle haukkaamaan pikalounaan; riisiä ja kanaa. Tosin täällä Balilla taitaa saada jo sianlihaakin, mikä tiukalla Jaavan muslimisaarella oli pannassa.

Tässä ajelen jo Balilla kohti koillista. Vuorijono oikealla sävytti aika tasaista ajoreittini.

Tie, jota iltapäivällä ajoin oli kapea, mutta hyväpintainen. Liikennettä oli vähemmän kuin Jaavalla.

Dimpil Homestay -majapaikka oli muutama sata metriä kaupungin pääkadulta sisämaan puolelle. Minulla oli kännykän karttanäytöltä aika tarkka kuva sen sijainnista, mutten millään huomannut majapaikan kylttiä lukuisten muiden joukosta. Kysyin yhdeltä naiselta ja hän hyppäsi kevytmoottoripyöränsä päälle ja pyysi seuraamaan. No matkaa ei ollut puolta kilometriäkään. Sattui vielä hauskasti, kun lopussa kiittelin naista. Hän jäi juttusille majapaikan pitäjärouvan kanssa ja kertoi siinä samalla, että he ovat serkkuja.

Tuossa sängyssä olisi ollut mukava nukkua prinsessan kera, mutta hyvin nukutti nytkin.

Kirjoitan tätä nyt tiistaina aamulla yhdeksän pinnassa. Aamiaisella kävin heti sen alkaessa puolikahdeksalta ja sitä ennen ehdin tekemään jo pienen kävelylenkin. Jaavalla tottui heräämään jo kuudelta aamiaiselle, mutta ainakin tässä majapaikassa aamiainen tarjoiltiin vasta puoli kahdeksan aikaan. Aamiainen oli aika kevyt meikäläiselle suursyömärille. Ensin pieni lautanen kauniisti aseteltuna hedelmän paloja. Sitten tuotiin kaksi paahtoleipää ja vihanneksilla täytetty omeletti sekä kuppi kahvia. Ei tuolla pitkälle pötki, mutta onhan täällä Balilla herkkuja.

”Omenapuuni” aivan bungalowin edustalla. Mikähän tuo noin 15 sentin kokoinen hedelmä on?

Olen ajanut aika monta päivää peräkkäin ja ajattelin pitää nyt täällä Balilla ensimmäisen vapaapäivän. Tämä kaupunki vaikuttaa mielenkiintoiselta ja vilkkaalta paikalta. Varasin kuitenkin ensi yöksi toisen majapaikan, osin vaihtelun ja osin Agodan hyvän tarjouksen pohjalta. Loistavat arvioinnit saanut Tiara Homestay Pemuteran Bali pitäisi sijaita noin kilometrin päässä lähellä meren rantaa. Taidanpa laittaa pikkuhiljaa kimpsut pyörän päälle ja viedä kamat uuteen osoitteeseen. Sitten on aikaa tehdä pieni pyörälenkki lähiseutujen tutustuen. Mutta sitä ennen yritän saada tämän postauksen maailmalle ja teille rakkaat lukijat.