Yllättäviä kohtaamisia ja loppusuora Balilla

Maanantai-aamu 22.10. 2018. Kello tikittää kohta kymmentä. Katsoin juuri MTV-katsomosta Tanssii Tähtien kanssa uusimman jakson, missä Lotta ja Mikko joutuivat jättämään parketin. Tuo Freedome-ohjelma on loistava reissussa. Pystyy katsomaan Suomen ohjelmia niitäkin, mitkä ovat maarajoitettuja. Ainut ongelma reissussa on, ettei ole aikaa telkkariohjelmille tai Netflixille. Tänä aamuna otan rennosti, koska olen varannut seuraavat kaksi yötä puolen kilometrin päästä nykyisestä majapaikastani. Yritän kirjoittaa hiukan blogitekstiä ja siirtää tavarani uuteen majapaikkaan Tebesaya Homestay ja iltapäivällä käydä fillarin kanssa jossakin lähiympäristössä.

Tuosta kyltistä tulee mieleen entisajan sanonta – Isä tietää kaiken.

Tuohon allaolevaan kylttiin törmäsin eilen alkuillasta, kun ajelin fillarilla majoittumisen jälkeen pienen lenkin ja kävin paluumatkalla syömässä pikku ravintolassa. Hauska teksti. Toisaalta ei ole kovin pitkä aika, kun Herra Googlea ei ollut olemassakaan. Ja silloinkin tehtiin fillarireissuja…. Tässä yksi vanha reissu Saksan ja Tanskan maalle:

https://fillarantti2.wordpress.com/2014/03/03/antti-rauli-fillarilla-saksan-ja-tanskan-mailla/

Mainio avotulella grillattu ankka-annos ja sen päälle vielä jäätelöannos kruunasivat sunnuntain.

Sunnuntai 21.10.2018 Padangbai – Ubud 48 km / # 2091 km, 461 nm

Sunnuntain reitti ja profiili.

Sunnuntaina läksin Padangbain majapaikastani vasta hiukan ennen puolta päivää, koska aamu kului blogihommissa ja ennen lähtöäni sain julkaistua edellisen postaukseni. Toisaalta päivän ajomatka oli lyhyt, joten arvioin sen vievän aikaa kolmisen tuntia ja taukojen kanssa tunti lisää. Perillä olinkin jo kolmen jälkeen. Tosin jostakin syystä puhelimeni SIM-kortti ei löytänyt tukiasemaa ja oli vaikea löytää varaamani majapaikka Ubudista satojen ja taas satojen kämppien viidakosta. Onneksi netti yhtäkkiä poksahti päälle, maailmanmatkaaja Markus Kauhasen Australiasta tulleen Mese-viestin pärähdyksenä. Sen jälkeen The Peacock Inn-paikan löytyminen helpottui oleellisesti.

Kukahan osaisi kertoa mistä näyttävän näköisessä seremoniassa on kyse?

Alkumatka parisen kymmentä kilometriä oli merenrantaa seurailevaa ja aika tasaista. Sitten alkoi nousu kohti sisämaata. Tosin nousu oli aika maltillista ja helposti poljettavaa. Nousumetrit jäivätkin tällä kertaa alle viidensadan. Sunnuntaina oli matkalla paljon nähtävää. Kaksi kertaa juutuin vainajansaatto-seurueen perään. Hinduilla lienee tapa, että vainaja kannetaan korkean paarirakennelman päällä. Kymmenkunta miestä on kantamassa rakennelmaa ja iso joukko miehiä, naisia ja lapsia kävelee juhlavaatteissa heidän perässään. Tuollainen saattue etenee hiljaa ja leveänä rintamana ja hillitsee muuta liikennettä. En kehdannut asian luonteen vuoksi ottaa kuvia saattueista.

Upeasti puetut naiset kantavat hienosti koristeltuja hedelmäkoreja pitkin valtatietä.

Toinen eilen näyttävästi esillä ollut juhlinta näkyy noissa kuvissa. En tiedä, mistä on kyse, mutta näyttävän ja arvokkaan näköistä. Ylemmässä kuvassa näkyy juhla- tai uhripaikka, mihin alemman kuvan hienosti puetut naiset kantavat lisää koristeltuja hedelmiä päänsä päällä. Täälläpäin tuo päänpäällä kantamistapa on hyvin yleinen. Samantyyppisiä tilanteita oli myös muutama muukin sunnuntain matkan varrella.

Komea hindutemppeli sijaitsee aivan Gianyarin keskustassa

Vajaa kymmenen kilometriä ennen Ubudia tulin Gianyarin kaupunkiin. Kaupunki oli aika iso ja vilkas ja siellä näkyi paljon historiakohteita. Gianyarin hallintokunta, mihin myös Ubud kuuluu on Balin väestömäärältään toiseksi suurin pääkaupunki Denpasarin jälkeen. Alueella asuu noin puolisen miljoonaa asukasta ja itse kaupungissa noin 90 000. Sekä ylemmän kuvan temppeli että alempien kuvien patsaat kaupungin keskuspuistossa ovat Gianyarista.

Tässä Wikipedialinkki: https://en.wikipedia.org/wiki/Gianyar_Regency

Äskeisen kuvan temppeliä vastapäätä on Gianyarin Keskuspuisto, missä on näitä patsaita.

Tässä toinen kolmesta isosta patsaasta. Kolmas jäi kuvaamatta.

Ubud on melkoinen turistirysä niin hyvässä kuin pahassa. Itse en ole kovasti turistipaikkojen perään, mutta siitä huolimatta päätin viettää Balin loppuajan Ubudissa lähinnä sen lähiseutuja katsellen. Toki keskiviikkona pitää ajaa Denpasariin sen Kuta-alueelle, missä on lentokentän lähellä sijaistseva majapaikkani. Kone lähtee torstaiaamuna.

Tässä hiukan turistitietoutta Ubudin tarjonnasta: https://kerranelamassa.fi/indonesia-matkailu/bali/balin-nahtavyydet/ubud/

Iltaruokailun yhteydessä maanantaina näppäämä kuva jäi hiukan epäteräväksi illan pimetessä.

Maanantai 22.10.2018 Majapaikan vaihto ja iltapäivälenkki Ubudin ympäristössä 39 km / # 2130 km.

Aamupäivällä vein tavarani edulliseen ja kovat kehut saaneeseen Homestay-majapaikaan. Varasin sen kahdeksi yöksi, enkä ollenkaan pettynyt vaan päinvastoin. Tebesaya Homestayn ehkä paras juttu on täydellinen rauha liikenteen äänistä ym., vaikka se sijaitsee keskustassa vain muutama sata metriä yhdestä sen pääkaduista. En aluksi meinannut löytää koko majapaikkaa, koska se on kadusta hiukan syrjässä kapean käytävän varrella. Muurit ympäröivät vehreän pihan, mikä suodattaa keskustan hälyäänet liki täydellisesti. Olet keskellä kaupunkia ja kuitenkin kuin herran kukkarossa. Netti toimii loistavasti ja kotitekoinen aamiainen maistuu mainiolta, eikä huoneessa ja omassa terassissakaan ole mitään valittamista.

Siisti, edullinen ja viihtyisä kahden yön majapaikkani – Tebesaya Homestay Ubudissa.

Trek-ratsuni sain sopivasti terassilleni ja siinä oli kiva istua iltaa etelän lämmössä.

Jätin tavarani Homestayhin ja läksin samantien ajelemaan. Ubud on noin 210 metrin korkeudella ja pohjoiseen lähtiessä tie alkaa heti nousemaan. Tein karttakuvassa pääosin näkyvän lenkin. Menomatkalla nousua noin 550 metriin ja takaisin saikin sitten vastaavasti lasketella. Reitin tallennusohjelmani Ridewithgps oli jostakin syystä hypännyt pois päältä ehkä kaikista mielenkiintoisimmassa kohdassa. Kartalla näkyy vain suora viiva tien ulkopuolella. Tosiasiassa erehdyin kamalalle kinttupolulle ja koska polku vei niin jyrkkään alas, en enää halunnut lähteä ylämäkeä taluttamaan pyörääni. Huhuh mitä kiemuroita ja kuoppia sun muuta. Ihme kun Trek-ratsuni kesti tuonkin röykytyksen.

Maanantain iltapäivälenkki Ubudin pohjoispuolella.

Kun selvisin tuosta viheliäästä polkuosuudesta palkitsin itseni tuolla kuvassa näkyvällä dragonfruit-juicella. Pitaija eli Dragonfruit on tullut tutuksi Kaakkois-Aasian reissuillani, mutta nyt vasta ensikertaa maistoin sitä tuoremehuna. Hyvää ja raikasta. Pitaijaa on kahta sorttia joko valkosisustaista tai voimakkaan punaista. Mehu taisi olla puristettu jälkimmäisestä.

Dragonfruit-Juice maksoi 15000 DIR eli vajaan euron. Hyvää ja terveellistä.

Panen tähän joukon kuvia maanantain iltapäivälenkkini varrelta. Kuvatekstit kertokoon sisällöstä.

Kapea mutta tässä kohtaa hyväpintainen tie kipusi koko ajan ylöspäin Ubudista lähtiessä.

Matkan varrella oli paljon riisipeltoja tasaisia ja myös terasseina. Rauhoittava väri tuo vihreä.

Ylemmän kuvan rouva tuli paremmin esiin pienen pokkarini zoomin avulla.

Täss pääsi jo laskettelemaan. Välillä oli niin jyrkkiä kohtia, että hirvitti ja jarrut olivat kovilla.

Eiköhän tässäkin riisiä viljellä. Vesi on tärkeä elementti riisin kasvatuksessa.

Gunung Kari on yksi tunnetuimmista temppelialueista Ubudin pohjoispuolella.

En viitsinyt ostaa pääsylippua, koska sisäänmennessä olisi pitänyt laittaa saronki päälle.

Aidan takaa otin näitä kuvia Gunung Kawin temppelialueesta.

Tässä kuvassa olen viheliäisessä kinttupolkuosuudella. Välillä piti taluttaakin pyörää.

Pääsihän sieltä kinttupolulta vihdoin pois riisipellon viereen.

Tropiikin metsä on sankkaa ja monimuotoista. Ja varmaan täynnä elämää…

Näitä hindutemppeleitä täällä on paljon. Joka kylällä on omansa. Liki 95% balilaisista on hinduja.

Salakuvaaja iski markkinatorilla jälleen ja ikuisti näiden ukkeleiden touhut sadan metrin päästä.

Maanantai-iltana tein vielä aika pitkänkin kävelylenkin pitkin keskustan katuja. Samalla reissulla kävin syömässä majapaikkani lähellä, missä otin nämä allaolevat kuvat.

Kännykkä on täälläkin osa lapsen elämää. Taisi kaveri olla katukuppilan omistajan poika.

Samaan paikkaan tuli syömään myös tämä turistikaksikko. Otin heistä pari kuvaa salaa.

Tiistai 23.10.2018 Ubud ja sen ympäristö fillarin selästä 64 km / # 2194 km, +599nm

Sunnuntai-iltana Ubudissa tapahtui kaksi ainutkertaista asiaa tällä reissulla. Ensimmäiset vesipisarat koko viiden viikon aikana tulivat taivaalta illan pimeydessä. Olin kävelylenkillä keskustassa ja muutama sadepisara osui kävelykeskustaan. Vettä tuli niin vähän, ettei se oikeastaan kastellut eikä tarvinnut edes hakeutua suojaan. Tuo kuivuus on ollut ehkä reissuni suurin yllätys. Etukäteistietojen perusteella näihin aikoihin piti olla alkamassa sadekausia ja ainakin tilastojen mukaan vettä olisi kuulunut sataa. Mutta kun ei ole satanut, ei ensimmäistäkään pisaraa ennen sunnuntai-iltaa. Eikä satanut tiistainakaan, josta tuo aamun sääennuste on alakuvassa.

Kelit ovat suosineet. Ei sadetta ja päivälämpötilat 30-39 astetta. Jaavalla oli kuumempaa kuin Balilla.

Toinen ylläri sunnuntai-iltana oli, kun huoneessani ollessani, olin kuulevani suomenkieltä. Menin ulos ja totta tosiaan. Viereiseen huoneeseen oli majoittunut nuori oululaispariskunta, joka oli lähdössä kaupungille. Juteltiin niitä näitä ja seuraavana aamuna näin heidät myös. Tätä ennen olin ainoastaan kerran tavannut suomalaisen ja sekin oli sovittu tapaaminen. Maailmanympäri-pyöräilylle oleva Markus Kauhanen kahden englantilaisystävänsä kanssa oli tullut lautalla Jaavalta, kun itse olin sinne menossa reissuni ensi päivinä. Meillä oli sovitut treffit lauttasatamassa.

Tiistaina tein pyörälenkin Ubudista länteen päin.

Ajelin fillarinavini PikkuGeen nuottien mukaan. Katsoin paperikartalta jonkun sopivan kaupungin ja pyysin PikkuGeetä viemään meidät (Fillarantti ja Trek-matkaratsu) sinne. Hyvin toimi tänäänkin yhteispeli. Ensimmäinen osoite oli Sembung, sitten Marge ja iso Tabanan. Tosin en viitsinyt mennä ison kaupungin aivan ytimeen iltapäiväruuhkan aikana, vaan oikaisin hiukan PikkuGeen osoitteen ollessa siinä vaiheessa jo Ubud. Ihan mukava reilu kuudenkympin lenkki siitä syntyi. Panen tähän taas kuvakertomuksen pyörämatkan varrelta.

Kauniiden kukkapensaiden ja -puiden reunustama tiemaisemaa jossakin kohtaa.

Taas fillaristille tuli temppeli vastaan vai meneekö se päin vastoin…

Tässä kohtaa Trek-ratsuni katseli kolmeakin temppeliä samalla alueella.

Edelleen sama kolmen temppelin kokonaisuus nyt alueen takapuolelta kuvattuna.

Riisi kasvaa täällä kohisten. Jostakin luin, että Balilla korjataan kolme riisisadon vuodessa.

Nuorimies ohjasi kyntökonettaan paljain jaloin liejupellossa ja välillä heilautti kättään kuvaajalle

Tässä kuvassa on iltapäiväliikennettä ison Tabanan kaupungin liepeillä.

Matka jatkui ja fillari kulki. Nyt jo paluumatkalla ehkä reilun 10 km päässä Ubudista.

Komea vesiputous Ubudin länsipuolella. Kylvyssä ollut mies huomasi kuvaajan sillalla.

Hauska sattumus kävi tänään jo lenkkini alkupuolella. Olin jo Ubudin ulkopuolella ja menossa kohti länttä. Kaksi vastaan tulevaa pyöräilijää ilmaantuu näkökenttääni. Kun he tulevat lähemmäksi, en voi uskoa silmiäni. Hollantilaispariskunta, jotka olin tavannut jo Jaavan jälkeen Bali-osuuden alkupuolella, polkee vastaani. Pysähdyimme juttelemaan ja päivittelemään sattumusta. He ovat menossa yöpymään Ubudiin. Annan heille mainion majapaikkani nimen ja sovitaan, että jos illalla treffataan, otetaan oluet. Samalla meistä tuli herran kanssa Facebook-kaverit.

Schoorin hollantilaispariskunta. Molemmat ovat innokkaita pyöräilijöitä ja reissanneet paljon.

No illalla tavattiin taas. Tulin lenkiltäni joskus neljän pinnassa ja pariskunta kävelee vastaan pääkadulla. Olivat jo majoittuneet, mutta eivät olleet löytäneet ehdottamaani majapaikkaa. Hieman harmitti, kun en ollut tarkemmin selvittänyt sen sijaintia. Tebesaya Homestay on aika hankalasti löydettävissä. Pieni kyltti ja sitten kapeaa käytäväkongia satakuntametriä korttelin keskelle. Joten nyt sain juoda iltaoluen yksin.

Tiistai-iltana kävin syömässä kävelykeskustan yhdessä pikkuravintolassa. Menusta valitsin nasigorengin sijasta nyt nasicampurin. Nasi campur on yksi Indonesian perinneruuista. Riisin ohella siinä on montaa sorttia lihaa, kalaa ja vihanneksia.

Tuossa wipedialinkissä on hieman lisätietoa: https://en.wikipedia.org/wiki/Nasi_campur

Keskiviikko 24.10.2018. Loppu häämöttää… Ubud-Denpasar 46 km / # 2240 km

Viitisen viikkoa on tullut reissattua. Jaava oli reissun pääkohde eikä se pettänyt. Loppumausteet on antanut Bali, missä nyt olen ollut reilun viikon verran. Bali on pieni saari ja se on tullut kierrettyä kokonaan. Sen sijaan Jaavasta jätin jo reissuni suunnitteluvaiheessa pääkaupungin Jakartan pois laskuista ja tein komean puolentoistatuhannen kilometrin lenkin Jaavan itä-, pohjois-, keski- ja eteläosissa. Tähän mennessä reissusaldoni näyttää 2194 kilometriä ja muutamia kymmeniä tulee ajaessani tänään iltapäivällä Denpasarin lentokentän lähialueelle.

Tässä kahden yön rauhallinen ja viihtyisä Tebesaya Homestay-majapaikkani IPadilla kuvattuna.

Keskiviikko-aamuna ennen lähtöä majapaikasta otin hiukan selvää Ubudin yhdestä tunnetuimmasta nähtävyydestä – Apinametsästä. Ajattelin ajaa paikan kautta, koska PikkuG löysi sen ja sinne ei ollut matkaa kuin pari kilometriä. Panin kimpsut ja kampsut pyörän päälle ja vähän ennen puolta päivää luovutin kivan asumukseni. Ajelin Apinametsän portille ja otin muutamia kuvia. En ole kauhean innostunut noista pikkuserkuista ja onhan noita näkynyt luonnossa oikeastaan koko reissun ajan. Sitä paitsi turistijono sinne oli niin pitkä, että panin PikkuGeen osoitteeksi Denpasarin lentokenttä ja läksin ajelemaan sinne päin.

Ubudin Apinametsä – Monkey Forest – on varmaan yksi tunnetuimmista nähtävyyksistä.

Kurkkasin vain portilta sisään eikä herättänyt ihmeempiä intohimoja. Kellokin oli aika paljon.

Tuonne pitäisi mennä aikaisin aamulla, jotta välttää turistisuman.

Tässä laskettelureittini Ubudista Sanur Beachin kautta Denpasarin lentokentän viereen.

Hauska olikin ajella, koska ilma oli loistava ja matka oli melkein koko ajan loivaa alamäkeä. Ubudin reilusta kahdestasadasta metristä laskeudutaan loivasti meren rantaan. Etelätuuli tosin hiukan hidasti laskemista ja liikenne Denpasarin lähestyessä lisääntyi. Ubud on Balin kulttuurin keskus. Alkumatkasta kaupungista ulosajossa se näkyykin hyvin. Kummallakin puolen tietä on paljon taideatelje-myymälöitä, hopea- ja kultaseppien pajoja ja myymälöitä, erilaisia puuveistosyrityksiä ym.

Näitä taidekauppiaiden ateljeemyymälöitä oli kymmenittäin Ubudista ulosajaessa.

Yhden koulun kohdalla vedin jarrut päälle ja menin ottamaan muutaman kuvan koulun pihasta käsin. Siellä oli menossa tanssiharjoitukset. En tiedä oliko kyseessä liikunta-, musiikki vai mikä tunti tai niiden yhdistelmä. Mutta hauskaa näytti oppilailla olevan. Ja yllättävän hyvin he hillitsivät itsensä kuvaajan huomattuaan. Aiemmin vastaavassa tilanteessa koko porukka on juossut kuvaan. Varsinkin Jaavalla oli tuo ilmiö. Balilaiset ovat muutenkin hieman pidättyväisempiä kuin jaavalaiset, olen aistinut.

Nämä Bali Hati Schoolin oppilailla oli selvästi hauska sessio menossa.

Matka jatkui ja meri lähestyi. Sanur Beach on varmaan yksi Balin tunnetuimpia turistirantoja. Koska reittini sivusi Sanuria, puikkasin kilometrin sivuun ranta-alueelle. Sen jälkeen muutenkin vältin päätietä ja ajoin rantakatuja pitkin PikkuGeen pitäessä kuitenkin huolen lentokentän suunnasta. Jossakin vaiheessa kävin yhdessä rantakuppilassa syömässä kevyesti – paistettuja mustekalarenkaita ja riisiä. Hiukan nälkä alkoi kurnia, olihan iltapäivä jo pitkällä.

Trek-matkaratsuni katselee Sanur Beachin merimaisemaa.

Ranta, missä pysähdyin hetkeksi, Sanur Beachin alkupäätä. Ranta jatkuu kilometrejä etelään.

Loppumatkan Sanurin ohi ja lentokenttää kohti ajoin pääkaupungin iltapäiväruuhkassa, mutta kyllähän noihin ruuhkiin on jo tottunut. Katse edessä ja vasen jalka irti lukkopolkimesta yllättävien äkkipysähdysten takia, on ainakin oma taktiikkani kaupunkiruuhkassa. Pelätä ei saa, mutta varovaisuus on valttia ja oma ajolinja pitää pitää mahdollisuuksien mukaan. Toki ohituksia joutuu tekemään fillarillakin, mutta enimmin on ohitettava.

Tämän yrityksen vartija herra oli heti juonessa mukana, kun kysyin saako kuvata.

Ilmeisesti joku kulta- ja hopea-alan tehdas. Iso yritys ja näyttävät puitteet lähellä Denpasaria.

Balin Ngurah Rai Bali-kansainvälinen lentokenttä pöllähti näkyviin pitkän kaarteen jälkeen. Meinasin ajaa kentän portista sisään, mutta jututettuani porttimiestä, hän neuvoi oikean tien hotellialueelle. Chillin Kuta Homestay on vain puolisen kilometriä kentältä. Muistan kun hikipäisenä raahasin kolmekymmenkiloista pyörälaukkua tänne tullessani ja nostelin sitä yli korokkeiden. Nyt sitä erehdystä en enää aikonut tehdä. Kun löysin oikean reitin ulos kentän porttialueelta, oli majapaikan löytäminen helppo tehtävä.

Fillarantti saapui lähtöpaikkaansa 2240 kilometrin Jaavan ja Balin onnistuneelta turneelta.

Majapaikkaan pihaanajaessa oli paikalla sitä pitävä rouva. Tunnistimme toisemme ja kerroin lyhyesti reissustani. Tosin kieliongelmat olivat molemmin puolisia. Pyysin häntä ottamaan kuvan lähtöpaikkaansa saapuneesta Fillarantista. Rouva haki avukseen nuoren tyttärensä, joka otti pikkupokkarillani muutaman kuvan. Viimeisenä ajopäivänä vedin päälleni oikein Trek-paidankin ratsuni merkin mukaan. Kaikkina muina varsinaisina ajopäivinä olin ajanut hihattomassa paidassa ja ohuissa ja kevyissä ajopöksyissä lämmön takia. Vähän myöhemmin paikalle saapui myös majatalon isäntä. Hän lupasi viedä minut pyörälaukkuni kanssa huomenna lentokentälle. Ensi töikseni panin fillaripajan pihaan pystyyn ja purin pyöräni kuljetuslaukkuun. Laukkuun pakkaaminen ja sieltä poisotto alkavat olla jo rutiinia. Tällä reissulla sitä helpotti kovasti Munnukan Antin neuvot irrottaa koko ohjaustanko stemmeineen, jolloin ei tarvinnut sitä ennen purkaa tankolaukun hankalia kiinnityssyteemejä ym.

Lentokentän valot loistivat majapaikkani parvekkeelle, kun istuin viimeistä iltaa etelän lämmössä.

Aamulla heräsin jo ennen puolikuutta ja panin tavarani kasaan. Isännän kanssa oli sovittu, että hän vie minut kentälle varttia vaille seitsemän. Hänellä oli pikkuauto pihassa, mutta haki jostakin läheltä isomman auton, jonne fillarilaukkuni meni kevyesti. Tai ei niin kevyesti, koska se painoi 29,8 kg, mikä selvisi kentän lähtöselvityksen vaa`assa. Ekonomi-lipun painoraja on 30 kiloa, joten läheltä liippasi. QatarAirways kuljettaa monesta muusta lentoyhtiöstä poiketen myös urheiluvälineet ilmaiseksi, mikäli ne mahtuvat lipun painorajaan. Isäntä pyysi kuljetuksesta 50 000 DIR ( noin 3 euroa) ja laukunkantaja saman summan. Tumma kaveri hyökkäsi paikalle kärryn kanssa, kun otin laukkuni pois isännän autosta. Olisinhan itsekin osannut kärryn ottaa, mutta ajattelin olkoon. Etu tästä ylellisyydeltä oli, että kysyttyään mikä lentoyhtiö, hän kuskasi ja nosteli laukkuni suoraan yläkerran lähtöselvitykseen.

Qatar Airwaysillä olen matkannut kolme viimeisintä pitkää Aasian reissuani.

Kirjoitan tätä postausta nyt lentokoneessa. Ylitimme lentokartan mukaan Sri Lankan ja nyt olemme ohittaneet myös Etelä-Intian. Matka-aikaa Dohaan on vielä yli neljä tuntia, onhan tämä väli liki kymmenen tunnin lento, mutta selvästi yli puolen välin mennään. Dohasta Helsinkiin onkin sitten lyhyempi siivu. Ensimmäistä kertaa lennolla otin kymmenen taalan maksullisen netin. Wifi-yhteys on ilmaiseksi käytössä vain puoli tuntia ja koko lennon kestävä Super Wifi kestää koko lennon ajan. Tosin tuota ilmaistakin wifi-yhteyttä pystyy kikkailemaan käyttämällä eri sähköpostiosoitetta.

Tässä teille kukkia rakkaat lukijat ja tukijat. Fillarantti kiittää.

Taidan yrittää julkaista tämän postauksen täältä ilmasta käsin. Parhaat kiitokset teille rakkaat lukijat ja tukijat. Yksinäisen reissaajan yksi tärkeä henkireikä on sosiaalisen median kautta tuleva palaute. Mukava on lukea kommenttejanne ja katsoa tykkäyksiänne fillarireissulla. Varmaan teen analyysiä reissua kotiin palattuani, mutta jo tässä vaiheessa voi sanoa. Ei mikään paska reissu!