About fillarantti

Pyöräilyyn hurahtanut ja eläkkeellä reilu kuusi vuotta ollut hemmo, joka harrastaa matkapyöräilyä ulkomailla ja kotimaassa. Eläkevuosien aikana kilsoja on kertynyt noin 85000 km maantiepyörällä, reissupyörällä tai maasturilla. Kokonaissaldossa mennään jo vahvasti kolmatta kierrosta maapallon ympäri.

Balin ja Jaavan reissu – Bali away 3./3

Jaava ja komea tulivuori jää taakse ja lauttasuuntaa kohti Gilimajukin satamaa. Bali on esittelyvuorossa.

Balin ja Jaavan reissun kotiin paluusta on kulunut kolmisen viikkoa. Aika hyvin olen jo tottunut harmaaseen, pimeään, kosteaan ja viileään ilmanalaan, vaikka viime ajat täällä Suomessa ovat olleet poikkeuksellisen lauhaa säätä. Viikko sitten kertasin reissun pääkohteeni Jaavan kohokohtia ja tuntumia ja nyt pitäisi tehdä tässä sama Balin osalta. Sitä ennen tein yhteenveto-postauksen reissun faktoista.

  • Ajankohta 18.9.-25.10.208
  • Ajomatka 2240 km
  • Ajoaika netto 123:47 h ja brutto 205:20 h
  • Keskinopeus 18,1 km/h (11,1 – 21,1 km/h)
  • Nousumetrit 14177 m (133 – 1915 m)
  • Lämpötilat 30 – 39 astetta iltapäivisin varjossa
  • Tuulet olivat pääosin suotuisat 1-5 m/s

Toppatakkia päälle ja kauluria niskaan, kun lämpötilat muuttuivat noin 35 astetta viileämpään.

Telkkarissa pyörii samaan aikaan Bali away-sarja, missä neljä nuorta kertoo asumisesta tuntemuksiaan Balilta. Olen katsonut muutaman osan sarjasta lähinnä mielenkiinnosta paikkoihin, missä itsekin seikkailin. https://areena.yle.fi/1-4519231

Kartassa näkyy fillarireittini Balilla ja Jaavalla. Tosin siitä puuttuvat vapaapäivien ajot ym.

Bali oli jo suunnitteluvaiheessa fillarireissuni sivujuonne. Se tuli ohjelmaan lennon päätekohteena, koska en halunnut mennä toiseen Qatar Airwaysin vaihtoehtopaikkaan Indonesian pääkaupunki Jakartaan ja sen ruuhkiin. Jaavan saari oli jo alunperin reissuni selkeä ykköskohde. Ja sellaisena se pysyikin. Kiersin saaren pohjoisrantaa aina Keski-Jaavalle ja sieltä sisämaan poikki Jaavan eteläosaan ja sitä kautta takaisin Balille. Balilla minulla oli aikaa reilu viikko ja siinä ajassa ehdin kiertää käytännössä koko pienen saaren ennen kotiin paluuta.

Tässä Trek-matkaratsuni vapaapäivän tutustumisreissulla Balin itärannikolla Amedissa.

Tuosta ylläolevasta reittikartasta selviävät hyvin myös saarten mittasuhteet. Jaava on alueeltaan 132000 neliökilometriä (noin 40% Suomen pinta-alasta) ja siellä asuu 145-150 miljoonaa ihmistä. Balin pinta-ala on vain 5780 neliökilometriä ja asukkaita siellä on noin 4,5 miljoonaa. Uskonnot ovat liki päinvastoin saarilla. Jaavalaisista noin 85% on muslimeja ja Balilla vastaavasti 84% on hinduja ja muslimeja on vain 13%. Jaavalla hindut keskittyvät lisäksi pääosin Balin vastaiselle rannikolle, joten uskonnollisesti saaret ovat kuin yö ja päivä. Itselleni uskonnon vaikutus näkyi kevyesti sanottuna lähinnä oluen puutteena Jaavalla.

Tekstissä leimasin balilaisia hieman pidätyväisiksi jaavalaisiin verrattuna. Tässä heti poikkeus Balin pohjoisrannikon Singarajasta. Kuvassa on Permatan hotellin mainio monitoimimies Eddie.

Ihmiset Jaavalla olivat hyvin avoimia ja ystävällisen innokkaita hikiselle fillarireissaajalle. Balilla ehkä jo vaikutti turismi eivätkä balilaiset olleet aivan yhtä aktiivisia tekemään tuttavuutta kuin Jaavalla. Saattoi toki olla vääräkin tulkinta, mutta sellainen tuntuma syntyi vajaan neljän Jaavan viikon ja reilun yhden viikon Balin osuuden pohjalta. Mutta kaunis Bali ”jumalten saari” on.

Balilla meri oli paljon rennikkoreitilläni esillä samoin kukkapensaiden kauneus.

Balin kierroksen aloitin jo reissun ensimmäisenä ajopäivänä, kun polkaisin Trek-matkaratsuni käyntiin Balin pääkaupungin Denpasarin lentokenttähotellista. PikkuG fillarinavini johdatti minut kaameassa viikonlopun ruuhkassa Pulukaniin yhdeksi yöksi. Seuraavana päivänä 21.9. polkaisin sitten jo Jaavalle ja palasin Balille takaisin 15.10.2018. Reilun viikon Bali-päivien jälkeen 25.10. lensin takaisin kotiin. Balilla kilometrit jäivät aika vähiin lähinnä saaren pienuuden takia. Saaren kierros oli mitaltaan vain vajaa 600 kilometriä, kun Jaavan saarella tuli seikkailtua liki 1700 km. Mutta aika paljon mahtui Balin kierroksenkin varrelle…

Kuten Jaavakin Bali on tulivuori-saari. Saaren korkein vuori on Agung 3031m aika läheltä nähtynä.

Jo ensimmäinen ajopäivä Balilla toi esiin kaunista maaseutumaisemaa.

Kohta Denpasarista lähdön jälkeen ja kaupunkiketjun hälvettyä tulivat esiin vehreät riisipeltomaisemat. Jaavan saarelle vievälle lautalle oli matkaa vain vajaa sataviisikymmentä kilometriä, mutta yhden yön ehdin viettää etelärannikon Pulukanissa ennen Jaavalle menoa. Gilimajukin lauttasatamassa tapasin maailmanympärimatkalla olevan Markus Kauhasen kahden brittiystävänsä kera. Markus ponnistelee tätä nykyä Etelä-Australiassa ja tullee näillä hetkin länsirannikolle. Oli mukava tavata heidät livenä, kun olin jo pitkään seurannut Markuksen reissua internetin kautta.

Vasemmalta Nichollas, Dan, Markus ja Fillarantti. He tulivat Jaavalta ja minä menossa.

Jaavan seikkailu kesti 24 päivää ja 15.10 tulin samalla lauttayhteydellä kuin mennessä Ketapangista takaisin Gilimajukiin. Satamasta ajelin parikymmentä kilometriä tuttua tietä, mutta sitten PikkuG suuntasi matkan kohti Balin pohjoisrannikkoa, jota tuli koluttua koko parin sadan kilometrin matka itärannikon Amediin saakka. Hieno oli ajella, kun meri välkehti vasemmalla ja komeat vuorijonot nousivat oikealla.

Ensimmäinen ajopäivä Jaavalta paluun jälkeen toi komean vuorijonon tien oikealle puolelle.

Toisena ajopäivänä Jaavan jälkeen tapasin tämän hollatilaispariskunnan ensimmäisen kerran. Hauska sattuma oli, että törmäsin heihin Balin loppupäivinä uudelleen.

Balin pohjoisrannikko on etelärannikkoa rauhallisempi. Keskivaiheilla rannikkoa on isohko Singarajan kaupunki ja sitä ennen sijaitsee tunnettu Lovinan turistirantakohde. Singarajasta on vajaa sata kilometriä saaren itäosaan, missä on Amedin entinen kalastajakylä. Siitä on kehkeytynyt Balin itäosan turistimagnetti, mikä on kirkkaiden vesien takia varsinkin vesiurheilua harrastavien suosiossa. Itärannikolta näkee hyvällä säällä Lombokin saarelle.

Permata Sari Hotellissa sain majoittuessani eteeni komean tervetuliaisjuoman.

Lovinan ranta-alue sijaitsee puolivälissä pohjoisrannikkoa ja turistien suosima. Tästä rannalle.

Sisarukset Lovinan rannalla eivät aavistaneet ”Papparazzin” aikeita.

Pohjoisrannikon sisämaassa sijaitsee Balin korkein vuori Agung, mikä on 3031 metriä korkea. Sen hahmo näkyi matkalla Amediin moneen kertaan, mutta pilvet peittivät sen huipun. Tein parikin koukkausta sivutietä pitkin vuorta kohti, mutten onnistunut kuvaamaan siitä kunnon otosta noiden pilvilauttojen takia.

Tämän matalamman vuorijonon loputtua, tulee Agung-tulivuori näkyviin. Harmi vaan kun pilvet estivät parhaat näkymät.

Pohjoisrannikko tuli koluttua ja saavuin Amediin 18.10. Majotuin kahdeksi yöksi mukavaan Sahera-hotelliin. Vapaapäivänä ajelin itärannikon kapeaa ja pomppuista rantatietä hieman eteenkin päin ja välissä poikkesin myös sisämaan vuoristoteillä. Amed on turistipaikkanakin vielä aika omaleimainen ja viehättävä pikkukaupunki. Amedista vapaapäivän jälkeen matkani jatkui kohti sisämaan Ubudiin.

Pieni sisämaan koukkaus vapaapäivänä Amedista kohti vuoria. Niin tiukkaa nousua, etten kovin pitkälle ajanut.

Amedin vapaapäivänä katselin rannikkomaisemaa. Harmi kun ei ollut tussia tai muita tarpeita mukana.

Video: Amedissa eksyin ”piilossa” olleeseen kukkotappelu-paikkaan.

Näitä apinaserkuksia olen nähnyt paljon matkani aikana sekä Jaavalla että täällä Balilla.

Itärannikolta Amedista matka jatkui sisämaan vuoriylityksen jälkeen kohti etelärannikon Padangbain kaupunkia. Sieltä on vilkas laiva- ja pikaveneyhteys Lombokin saarelle ja muuallekin.

Matkalla Badangbaihin oli monessa pikkukaupungissa ja kylissä vilkkaita juhlia.

Rouvat kantavat näyttäviä hedelmäasetelmia ilmeisesti hindu-uskontoon liittyvään seremoniaan.

Balin pääuskonto hindulaisuus näkyi vähän väliä näissä pura-temppelirakennelmissa.

Balin reissun loppu häämöttää jo. Rannikon Badangbaista oli matkaa Ubudiin vain noin viisikymmentä kilometriä. Ubud sijaitsee pääkaupunki Denpasarista noin kolme neljäkymmentä kilometriä pohjoiseen, Se on yksi tunnetuimmista turistikaupungeista Balilla ja se kyllä näkyi. Ubudin pienen kulttuurikaupungin leima on muuttunut kaupalliseksi turistipaikaksi. Vietin sielläkin kaksi yötä ja ajelin kahtena päivänä sen ympäristössä katsellen Ubudin ympäristön maisemia sekä pohjoiseen että länteen päin.

Tämä vanha rouva on varmaan nähnyt monenlaista vuosien mittaan. Sirppi pysyy yhä kädessä.

Grillattua ankkaa lautasella ja olutta pullossa ja lasissa. Herkullista… Prost!

Ubudiin tultuani ajelin iltapäivälenkin kaupungin pohjoispuolella. Gunung Kawin temppelialue.

Herra oli löytänyt kylpypaikan putouksen alavirralta. Ubudin vapaapäivän lenkkikuva.

Ubudista laskettelin alamäkeä reilusta kahdestasadasta metristä merenpinnan tasoon viimeisenä ajopäivänä nelisenkymmentä kilometriä Denpasarin kansainvälisen lentokentän lähelle. Majoituin 24.10. samaan Chillin Kuta Homestay-majapaikkaan kuin reissun alussakin 19.9.2018. Ympyrä sulkeutui ja Jaavan & Balin seikkailu päättyi onnellisesti. Hieno reissu!

Denpasarin laitamilla oli näyttävä kulta- ja hopea-alan yritys. Mainoskuvaan oli satsattu aikalailla.

Edellisen kuvan yrityksen portinvartija osasi ottaa tilanteen haltuun.

Sanur Beach on tunnettu turistiranta. Tässä rantamaisemaa lähellä Denpasaria.

2240 kilometrin reissu on tehty ja saavuin lähtöpaikkaani Chillin Kuta Homestay-majapaikkaan.

Qatar Airways vei turvallisesti Fillarantin, Trek-ratsun ja PikkuGeen Dohan kautta kotiin.

Hieno seikkailu oli taas! Jäin eläkeelle 2013 ja tämä Bali&Jaava-fillarireissu oli järjestyksessä jo seitsemäs pitkä reissu (4-6 viikkoa) eläkevuosina. Laskin, että noilla seitsemällä reissulla on tullut koluttua paljon sellaisia paikkoja, mihin tuskin koskaan olisin muuten päässyt. Mutta fillarilla pääsee… Kilometrejä on kertynyt noissa reissuissa noin 25 maassa yli kaksikymmentätuhatta. Lisäksi on tullut tehtyä monta lyhyempää reissua fillarin selässä. Tänä vuonna fillarikilometrit ovat jo aivan neljäntoistatuhannen pinnassa ja huvikseni olen laskenut, että kohta kolmas kierros maapalon ympäri pyörän selässä sulkeutuu.

Hyvästi Bali ja Jaava – Minnehän fillari vie Fillarantin seuraavaksi?

Albert Einstein oli myös innokas pyöräilijä ja on aikoinaan todennut – Elämä on kuin polkupyörällä ajamista. Jotta pysyisi tasapainossa, on pysyttävä liikkeessä.

Kategoriat: Yleinen

Jaavan fillarireissu – reissutunnelmia 2./3

Tältä Fillarantti ja Trek-ratsu näyttivät tullessaan matkan viimeiseltä etapilta Ubudista Denpasarin lentokenttä-hotelliin.

Viime postauksessa aloitin Bali&Jaava-fillariseikkailuni yhteenvedon. Ensimmäiseen osaan keräsin reissun faktoja ja volyymitietoja. https://fillarantti08.wordpress.com/2018/10/29/balin-jaavan-reissu-yhteenvetoa-i-osa/

Tässä vielä kertauksena koonti noista volyymeista:

  • Ajankohta 18.9.-25.10.208
  • Ajomatka 2240 km
  • Ajoaika netto 123:47 h ja brutto 205:20 h
  • Keskinopeus 18,1 km/h (11,1 – 21,1 km/h)
  • Nousumetrit 14177 m (133 – 1915 m)
  • Lämpötilat 30 – 39 astetta iltapäivisin varjossa
  • Tuulet olivat pääosin suotuisat 1-5 m/s

Fillarireissuni Bali&Jaava reittikartta, josta tosin puuttuvat vapaapäivien ajot ja poikkeamat

Tähän toiseen osaan yritän poimia Jaavansaaren osalta elämyksiä ja tuntemuksia. Jaava oli reissuni pääkohde ja pisimmän ajan matkasta liki neljä viikkoa olin saarella. Balista teen myöhemmin oman koonnin.

JAAVA

Tähän alkuun vähän perustietoa Jaavasta Wikipedia-tekstinä. https://fi.wikipedia.org/wiki/Jaava

Jaava on Indonesiassa sijaitseva saari, joka kuuluu Isojen Sundasaarten saaristoon. Pinta-alaltaan Jaava on 132 000 neliökilometriä. Saaren pohjoispuolella on Jaavanmeri ja eteläpuolella Intian valtameri. Lännessä kapea Sundasalmi erottaa sen Sumatran saaresta, ja idässä lähin saari on Pieniin Sundasaariin kuuluva Bali, jonka erottaa Jaavasta kapea Balinsalmi.

Jaava on Indonesian viidenneksi suurin ja koko maailman 13. suurin saari. Saarella on asukkaita on arviolta 145 miljoonaa, ja väestötiheys on 1 121 ihmistä/km².  Jaava on väkiluvultaan maailman suurin saari. Jaavalla asuu yli puolet Indonesian väestöstä.

Jaavalla liikennettä riitti päivin ja öin. Kuva on hotellistani Semarangin miljoonakaupungista.

Jaava sijaitsee noin tuhat kilometriä päiväntasaajan eteläpuolella, ja saarella vallitsee trooppinen ilmasto. Trooppiselle alueelle tyypillisesti Jaavalla on kaksi vuodenaikaa, sadekausi lokakuusta huhtikuuhun ja kuiva kausi toukokuusta syyskuuhun. Saaren länsipuolisko on itäosia kosteampi ja vuoristoisilla seuduilla sadetta saadaan enemmän. Parahyanganin ylängöllä Länsi-Jaavalla sadetta saadaan 4 000 mm vuodessa, kun Itä-Jaavan pohjoisrannikolla sataa 900 mm vuodessa. Keskilämpötila saarella on 22–29 °C, ja ilmankosteus on 75 %. Saaren pohjoisosa on keskiosia kuumempi, keskimäärin pohjoisosassa on kuivana kautena 34 °C.

Tuossa Wikipedia-tekstin lopussa kerrotaan Jaavan sadekaudesta ja kuivasta kaudesta. Olin ajoittanut matkani pitkälti ajallisesti lähestyvän sadekauden mukaan. Hassuinta oli se, ettei koko Jaavalla oloaikana tullut tippaakaan vettä. Ainostaan reissun viimeisellä viikolla Ubudissa Balilla yhtenä iltana tipahti lyhyt ja kevyt sadekuuro. Jos tuon olisin tiennyt, olisin varmaan vieläkin reissussa…

Kuuma ilmanala vaati säännöllistä juomista muodossa tai toisessa.

MIELEEN PAINUMIA JAAVALTA

Mitä jäi päällimmäiseksi? Jaavalla väestötiheys on yli tuhat ihmistä (1121) neliökilometrillä. Se näkyi ja tuntui varsinkin liikenteessä. Jos sitä peilaa Suomeen, voi asiaa ehkä paremmin hahmottaa. Suomessa on noin 5,5 miljoonaa asukasta ja väestötiheys on noin 18 asukasta nelikilometrillä. Toisin sanoen Jaava on noin 40% Suomen pinta-alasta ja saarella asuu noin 27 kertainen Suomen väestömäärä. Lisäksi kyseessä on pinnanmuodoltaan aika vuoristoinen saari, mikä keskittää liikennettä saarta kiertäville pääteille pohjois- ja eteläosissa. Toki vilkkain osa saarta on Jakartan ympäristö ja Länsi-Jaava, minkä rajasin reittini ulkopuolelle jo matkan suunnitteluvaiheessa. Mutta kyllä tuota liikennettä riitti Jaavan itä- ja keskiosaankin.

Pohjoisrannikon Probolinggosta poikkesin sisämaahan päin. Kaksipyöräisiä ja raskasta liikennettä.

Paljon ihmisiä ja erittäin kontaktihakuista ja mukavaa porukkaa. Olen reissanut fillarin kanssa monessa maassa, mutta harvoin olen ollut näin yllättynyt. Jaavalaiset ovat hyvin innokkaita ottamaan kontaktia vieraisiin. Aiemmilla Kaakkois-Aasian reissuilla olen tottunut peukutuksiin ja hello etc. huutoihin sun muuhun. Mutta Jaavalla ihmiset tulivat tykö. He tulivat esittäytymään ja kysymään nimeäsi. He halusivat ottaa kuvia kanssaan. Jopa nuoret tytöt tulivat pyytämään selfietä. Poliisipartio pysäytti kerran liikenteen, jotta pääsin pyöräni kanssa tien yli heidän kanssaan kuvaan. Ja uskon, että tuo oli nimenomaan jaavalaista suhtautumista, koska Balilla ei sitä enää tapahtunut samassa mittakaavassa.

Poliisipartion kanssa juttusilla ja kuvassa. Kameran takana on partion kolmas konstaapeli.

Tulivuoret. Mannerlaattojen saumakohdassa sijaitseva Jaava on vulkaanisesti hyvin aktiivinen ja saarella sijaitsee yli sata tulivuorta, joista noin neljäkymmentä on aktiivisia. Itä-länsi suunnassa kulkeva vuorijono muodostaa saaren selkärangan. Korkein tulivuori on 3 676 metriä korkea Semeru. Aktiivisin tulivuori saarella on Merapi, joka purkautuu 5-10 vuoden välein.

Mount Bromon kraateri tupruaa savua kaiken aikaa reilun kahden kilometrin korkeudessa.

Itse näin noista sadasta tulivuoresta ehkä parikymmentä. Yhdellä kävinkin. Tosin katselin sitä näköalatasanteelta käsin. Mount Bromo ei ole saaren korkein mutta varmaan tunnetuin tulivuori. Se on myös edelleen toiminnassa oleva. Viimeiset purkaukset ovat olleet vuosina 2004, 2010, 2011 ja 2015. Itse kävin ihastelemassa vuorta Probolinggosta käsin. Menin yleisellä bussilla ylös ja kiipesin läheisen vuoren näköalatasanteelle Bromo-tulivuorta ihailemaan. Hieno ja mieleenjäänyt reissu!

Wikipedia-tietoa Bromosta: https://en.wikipedia.org/wiki/Mount_Bromo

Komeat olivat maisemat Bromo-tulivuoren ympärillä. Trek-ratsu lepäsi, mutta kävelyä tuli 13 km.

Toinen supernähtävyys Jaavalla on Borobudur. Borobudur on buddhalainen pyhäkkö Jaavan saaren keskiosassa, 10 kilometriä Yogyakartasta. Se on yli 30 metriä korkea neliömäinen porraspyramidi. Se liittyy lähinnä mahayana-buddhalaisuuteen ja on maailman suurin buddhalainen monumentti ja samalla Indonesianmerkittävimpiä turistikohteita. Se on rakennettu Sailendra-dynastian valtakauden aikana vuosien 778 ja 856 välillä. Borobudur on UNESCO:n maailmanperintökohde.

Wikipedia-linkki: https://fi.wikipedia.org/wiki/Borobudur

Kuvasin lyhyen videon temppelin alatasanteelta käsin.

Borobudurin temppeli on yksi suosituimmista turistikohteista Jaavalla.

Borobudurin temppeli sijaitsee Keski-Jaavalla Magelangin ja Yogyakartan välissä. Ajelin sinne keskiviikkona 3.10. sisämaan Temanggungasta ja jatkoin alueeseen tutustumisen jälkeen vielä illaksi noin 40 kilometrin päässä sijaitsevaan Yogyakartan kaupunkiin. Pyhäkkö on 32 metriä korkea ja pystytetty kokonaan ilman laastia. Sitä koristavat yli 500 Budhan patsasta ja lukuisat hautamuistomerkit eli stupat ja reliefit. Noin 1200 vuotta vanha pyhäkkörakennelma taistelee kallistumista vastaan.

Jotta temppelialueelle pääsi, oli puettava hame eli saronki. https://fi.wikipedia.org/wiki/Sarong

Hame päälle ja suunta kohti Borobudurin pyhäkköä.

Indonesia on suurvalta ja se on asukasluvultaan (noin 260 miljoonaa) maailman neljänneksi suurin valtio. Se koostuu 17508 saaresta ja on myös maailman suurin saarivaltio. Nuo seikat näkyivät hyvin Indonesian armeijan vuosipäivänä ollessani Yogyakartassa 4.-5.10. Sain edellisenä iltana kävelylenkilläni vinkin seuraavana aamun muistopäivän juhlallisuuksista ja passasin poislähtöni tuohon komeaan paraatiin.

Indonesian armeija on moninainen kokonaisuus monia kansallisuuksia ja komeita univormuja.

Yli seitsämäntoistatuhannen saaren moninaisuus näkyi hyvin paraatissa.

Nuori sotilas perheineen pyysi ensin saada ottaa kuvan minusta ja sain samalla vastineen.

Matkanteko ja elämykset ovat reissufillaristin motiivi ja rikkaus. Pyörän päällä syntyy monidimensio-kokemus; näkee, kuulee, tuntee, haistaa ja välillä maistaakin ympäristöä ja sen ilmentymiä. Ajoin Jaavansaarella 1660 kilometriä enkä osaa laittaa elämyksiä ja kokemuksia mihinkään tärkeysjärjestykseen. Jaava oli kuitenkin ehdottomasti reissuni kohokohta. Se on riittävän suuri ja monipuolinen saari reissupyöräilyä ajatellen. Lisäksi Jaavan tarjoaa moninaisen ympäristäkattauksen. On tasaista rannikkotietä, mutta vastapainona myös korkeita vuorenhuippuja ja eksoottista tulivuorimaisemaa.

Raateleva kiipeämispäivä vei mehut varsinkin henkinen kantti oli kovilla – luovuttaako vai ei.

Noista vuorista jäi parhaiten mieleen reissun kovin päiväni lauantai 6.10, jolloin taistelin 1940 metrin korkuisen vuorenselänteen yli. Taistelin henkisesti itseni kanssa jatkanko ylös asti vai tulenko ”maitojunalla” alas. Kiipeämistä oli yli viisikymmentä kilometriä, mistä noin kolmekymmentä oli jyrkähköä tai jyrkkää ja viimeiset kymmenen viisitoista kilometriä superjyrkkää ”seinää”. Talutin tai oikeastaan työnsin noususta noin seitsemän kilometriä Trek-ratsuani. Pahimmat paikat olivat yli 20 % jyrkkiä ja loppunousun keskijyrkkyyskin ylitti 10%:n rajan. Mutta sitkeys palkittiin kymmentuntisen päivän jälkeen, kun laskettelin Sarangan vuoristojärvelle noin 1300 metrin korkeuteen. Päivän 68 kilometrin matkalle kertyi 1915 nousumetriä.

Sarangan vuoristojärvi aikaisin aamulla auringon noustessa viereisen vuoren takaa.

Tässä postaus, missä on kuvattu em. vuoristoseikkailu ja armeijan juhlaparaati:

https://fillarantti08.wordpress.com/2018/10/07/paraati-ja-raateleva-vuorietappi-jaavan-etelassa/

Kuvakertomus Jaavalta

Panen tähän loppuun vielä kuvakertomuksen Jaavalta. Olen valinnut siihen kuvia sattumanvaraisesti mutta aikajärjestyksessä Jaavalla oloajaltani 21.9. – 15.10.2018.

Jaavalle vievää laivaa odotellessa minulla oli treffit satamassa maailmanympärimatkaaja Markus Kauhasen ja kahden hänen matkatoveriinsa kanssa.

Tässä toisen Jaavan ajopäivän maisemaa. Riisipeltoa näkyi monesti matkan varrella.

Tämän ryhmän kanssa odottelimme Bromo-tulivuorelle vievää bussia Probolinggossa 24.9.2018.

Siellä muutaman kilometrin päässä Mount Bromon kraateri höyryää.

Tämän iloisen tarjoilijanaisen tapasin kysyessäni tietä majapaikkaani.

Kuvassa on tietunnelmaa sisämaan puolelta Motokertan ja Tubanin väliltä.

Ja tässä riisipeltomaisemaa Tubanin vapaapäivän jälkeen 106 km matkalla Rembangiin.

Rannikon Rembangista suuntasin taas sisämaahan kohti Kudaksen kaupunkia.

Semarangissa asuin hulppeassa ****Louis Kienne Hotellissa. Komea uima-allasmaisema vai mitä?

Semarang jäi taakse vapaapäivän jälkeen. Nämä kaverukset tapasin matkalla Temanggungiin.

Tässä Borobudurissa. Nuori poika ei taitanut tykätä salakuvaajan kuvan ottamisesta.

Yogyakartan sotilasparaati oli hieno tapahtuma. Naiskauneutta oli myös esillä paraatissa.

Nämä kaunottaret ottivat Fillarantin vastaan illalla myöhään Sarangan vuoristojärvellä.

Ja majapaikkani väki hyvästeli minut lähtiessäni aamulla Sarangan hotellistani 7.10.

Matka Sarangan vuoristojärveltä Ponorogaan oli käytännössä alamäkeä.

Nämä iloiset ja poseeraushalukkaat koululaiset tapasin Jaavan etelärannikolla.

Tämä nuori maantiepyöräilijä ajoi minut kiinni Blitarista lähdettyäni 10.10.

11.10. aamuyöllä oli Situbondossa tapahtunut maanjäristys. Olin siellä pari viikkoa aiemmin.

12.10. Probolinggossa tuli uusi parturimaa kokoelmaani. Tässä parturin koko henkilökunta.

Isossa Jemberin kaupungissa oli 14.10. Messut ja iloiset messuemännät halusivat kuvaan.

Toiseksi viimeinen päivä sisämaan Jemberistä vei rannikkoa ja Balin lauttaa kohden Gentengiin.

Jaava ja komea 2799 m Gunung Iljen tulivuori jäävät taakse 15.10. lauttamatkalla kohti Balia.

Kategoriat: Yleinen

Balin & Jaavan reissu, Yhteenvetoa 1./3

Taas tuli yksi fillarireissu tehtyä – eikä ollut mikään paskareissu! Balin ja Jaavan vajaa viikko sitten päättynyt reissu oli seitsemäs pitkä pyöräreissu eläkevuosinani 2013 lähtien. Ajattelin tässä postauksessa hiukan vetää matkaa yhteen. Nyt I-osassa tulevat faktat ja myöhemmin yritän vielä kirjoittaa II-osan, missä tuon esiin lähinnä reissun kokemuspuolta.

Viimeinen reissupäivä päättyi Chillin Kuta Homestay-majapaikkaan, mistä myös aloitin reissuni.

Ajankohta: 18.9. – 25.10.2018

Läksin reissuun Qatar Airways-kyydillä tiistaina 18.9. ensin Dohaan ja sieltä parin tunnin koneen vaihdon jälkeen Balin Denpasariin, minne saavuin seuraavana aamuna. Trek-matkaratsuni kuljetin pyöränkuljetuslaukussa. Laukku jäi odottamaan lentokentän lähimajapaikkaan, minne ajelin takaisin Ubudista keskiviikkona 24.10. Paluulento lähti heti seuraavana aamuna ja perillä Helsingissä olin jo myöhään torstai-iltana.

Jo kolmas peräkkäinen fillarireissu alkoi ja päättyi Qatar Aiwaysin mukavassa kyydissä.

Ajetut kilometrit: 2240 km

Olin Balilla ja Jaavalla yhteensä 35 päivää, joista pyörän päällä olin 32 päivänä. Varsinaisia siirtymispäiviä paikkakunnalta toiselle oli 27 kpl, joten siirtymispäivää kohden ajoa tuli noin keskimäärin noin 83 km vaihteluvälin olleessa 39 – 108 km. Aiempiin reissuihin nähden kilometrimäärät olivat hyvin maltilliset. Toisaalta aiemminkin saarille kohdistuneet matkat ovat olleet lyhyempiä kuin manterereissut. Esim. Sri Lankan ympäriajo vuonna 2016 oli jopa hiukan lyhyempi kuin Balin&Jaavan reissu.

Trek-reissuratsuni katselee Balin Sanur Beach-rantamaisemaa reissun viimeisenä ajopäivänä.

Ajettu reitti: Reittikartta

Reittikartasta näkyy ajoreitti yöpymispaikkakunnalta toiselle, mutta siinä ei näy välipäivien lenkkejä tai muita reitistä sivuun ajoja joko tarkoituksella tai sitten erehdyksessä (majapaikkojen etsintää ym.). Kokonaisreitin pituus 2240 km pohjautuu päiväkohtaiseen GPS-seurannan faktaan (Ridewithgps), joten noita kartasta poisjääneitä kilometrejä on noin 350 km. Ajosuunta on Jaavansaarella vastapäivään (pohjoisrannikolta etelärannikolle) ja Balin osalta myötäpäivään (Jaavalta tullessa pohjoisrannikolta etelärannikolle).

Tuossa jälkimmäisessä kartassa näkyy, miten ajoreittini asettui Jaavansaarella. Jo alunperin tein ratkaisun, etten halua mennä lähellekään Indonesian pääkaupunkia Jakartaa ja sen ruuhka-alueita. Tosin kyllä paikoin ruuhkaa ja liikennetiheyttä riitti muuallakin Jaavalla. Jaavan pinta-ala on vajaa 40% Suomen pinta-alasta, mutta Jaavalla asuu noin 145 miljoonaa ihmistä ja liikenne keskittyy saaren pääteille. Ajoreittini pysyi Itä- ja Keski-Jaavan alueilla. Sen sijaan pieni Balin saari tuli kierrettyä kokonaan, kuten karttakuvista ilmenee. Jaavalla fillarikilometrejä kertyi noin 1660 km ja vastaavasti Balilla noin 580 km yhteissumman ollessa tuo 2240 km.

Muita volyymeja: Ajoaika, keskinopeus, nousumetrit, lämpötilat ja tuuli

Ajokilometrit olivat siis yhteensä 2240 km. Ajamiseen käytin aikaa reilut 123 tuntia (nettoaika 123:47 h). Päivittäinen GPS-seuranta kirjasi myös bruttoajan ts. päivittäisen matkalla oloajan, jota kertyikin yli kaksisataa tuntia (205:20 h). Paikkakunnalta toiselle 27 siirtymispäivänä olin fillarin satulassa keskimäärin noin 4,6 tuntia tai matkalla bruttona noin 7,6 tuntia. Fillarireissaajan työehtosopimuksen mukainen viikkotyöaika taisi mennä hiukan ylitöiden puolellekin.

Aika vähän näkyi matkan aikana muita fillaristeja. Sen sijaan muut kaksipyöräiset muodostivat liikenteen pääosan.

Koko reissun keskinopeudeksi muodostui 18,1 kilometriä tunnissa, mikä kertoo osin sangen haastavasta maastosta ja tiheästä asutuksesta sekä liikennetiheydestä. Sen sijaan tuuli ei ollut ongelmana, pikemminkin Jaavan pohjoisrannikolla auttoivat myötätuulet ja muutenkin tuulet olivat hyvin maltilliset. Päivittäiset keskinopeudet vaihtelivat 11,1 km/h – 21,1 km/h. Tuo alhaisin lukema selittyy sillä, että kiipesin 1940 metrisen vuoriselänteen yli. Matkaa oli vain 68 km, mutta siitä kiipeämistä oli yli neljäkymmentä kilometriä (nousumetrejä 1915 m). Vastaavasti korkein 21,1 km/h keskinopeus syntyi 106 kilometrin tasamaa-etapilla, jolloin nousumetrejä oli vain 260 m ja vieno tuuli pääosin selän takana.

Välillä olotila oli kuvan mukainen ja nestettä kului.

Nousumetrejä koko reissulla kertyi yhteensä 14177 metriä. Siirtymispäivää kohden nousumetrejä kertyi keskimäärin 525 metriä ja vaihteluväli oli 133 m – 1915 m. Yli tuhannen nousumetrin päiviä oli vain kaksi kummankin asettuessa vuoriseudulle.

Tältä näytti maisema kovan kipuaminen jälkeen 1940 metrin korkeudella. Ilta alkoi jo hämärtää.

Palella ei tarvinnut. Lämpötilat päivittäin asettuivat 30 – 39 asteen välille varjossa. Tosin yhtenä päivänä ennuste lupasi 40 astetta, mutta kirjasin lämpötilaksi vain tuon 39 astetta. Tosin pyöräni lämpömittari näytti muutamana iltapäivänä hiukan yli viittäkymppiä. Öisin lämpötila tippui noin 26 asteeseen. Sinällään lämpö ei itselleni ole ollut koskaan ongelma eikä nytkään. Aiemmilla Kaakkois-Aasian Ja Sri Lankan reissuilla lukemat ovat olleet suurin piirtein samoissa lukemissa. Nestettä kuluu, mutta pyörä kulkee.

Hyvin tarkeni. Ajelin käytännössä koko reissun hihattomalla ajopaidalla ja ohuilla pyörähousuilla.

Tuulista kerroinkin jo hiukan. Pääosin tuuli oli idästä länteen, mikä auttoi ajamista varsinkin Jaavan pohjoisrannikolla. Tuulen nopeudet olivat yleensä 1-3 m/s. Muutaman päivänä tuuli taisi olla jopa 5 metriä sekunnissa, mutta missään vaiheessa se ei noussut kovin ratkaisevaan osaan ajaessa. Yhtenäkään päivänä ei satanut, mikä oli ehkä matkan suurin yllätys. Aivan lopussa yhtenä iltana Balin Ubudissa tuli aivan muutama sadepisara.

Näitä komeita kukkapensaita sai ihastella monin paikoin. Kuva on Amedin rannikolta Balilla.

Kalusto: Pyörä, varusteet ja kuski

Pyöräni oli sama reissuTrek, jota käytin aiemmilla Vietnam-Laos-Kambodza- ja Thaimaa-Malesia-reissuilla. Ko.reissuilla luotettavalle matkaratsulleni oli kertynyt vajaa seitsemän tuhatta kilometriä ja matkaan lähtiessä matkamittari näytti aika tarkkaan 8500 km. Pyörä pelasi aivan loistavasti. Luottomekaanikkoni Antti Munnukka /Parolan Pyörähuolto teki ennen reissua TREKille tarkistushuollon, milloin vaihdettiin ketjut ja vaihde- ja jarruvaijerit. Koko matkan aikana kerran huuhtelin puutarhaletkulla liikoja pölyjä pois ja laitoin hiukan öljyä ketjuihin. Yhtään rengasrikkoa tai muuta korjaus- tai säätötoimenpidettäkään ei tarvinnut reilun kahden tuhannen kilometrin aikana tehdä. Edes ilmaa en joutunut pumppaamaan lisää koko aikana. Aika harvinaista herkkua näiltä osin!

Trek-matkaratsu matkavarusteineen Probolinggon ja Jemberin välisessä ylänkömaisemassa.

Varusteet pohjautuivat aiempiin reissuihin. Joka kerta olen hiukan tehnyt hienosäätöä ja karsinut turhaa painoa pois. Varusteita oli sopivasti. En kokenut puutteita eikä turhiakaan tavaroita ollut mukana. Uimahousut, toiset kalsarit ja toiset sukat unohtuivat matkan varrelle, mutta ilman niitäkin tulin hyvin toimeen. Yksi mitä ilman en olisi halunnut olla, oli fillarinavini PikkuG, mikä oli taas tälläkin reissulla must-varuste. Pyörä, varusteluettelo ja painoasiat selviävät oheisesta postauksesta. https://fillarantti08.wordpress.com/2018/09/13/reissuvarusteet-jaavabali-seikkailuun/

Onneksi ei tarvinnut suunnistaa noiden viitoistusten perusteella. Olihan minulla PikkuG.

Kuskikin pärjäsi hyvin. Mitään sairastumista tai vastaavaa ongelmaa ei matkalla tullut vastaan. Muutaman kerran maha oli hiukan löysänä, mutta se meni melkein samantien ohi huolimatta aika liberaalista suhtautumisesta paikallisiin ruokiin ja juomiin. Joku on moittinut minua turhankin rohkeaksi tuossa suhteessa, mutta ehkä aiemmat siedätykset ovat auttaneet asiaa. Toki pullovettä käytin juomiseen, mutta jäitä ja paikallisia juomia tuli nautittua päivittäin ja hampaani pesin aina kraanavedellä. Kuskin painoa jäi reissun varrelle kuutisen kiloa. Lähtiessä kotivaaka näytti 95,5 kg ja reissun jälkeen 89,8 km.

Kovin montaa muuta fillarikuskia en matkalla treffanut, mutta tässä tapaamani maantiekuski.

Tässä tällä erää perus- ja volyymitietoa Balin ja Jaavan reissusta. Ensi kerralla kerron sitten II-osassa matkan tapahtumista. Mutta antaa ajan hiukan kulua ennen sitä. Hieno reissu joka tapauksessa!

Kategoriat: Yleinen

Yllättäviä kohtaamisia ja loppusuora Balilla

Maanantai-aamu 22.10. 2018. Kello tikittää kohta kymmentä. Katsoin juuri MTV-katsomosta Tanssii Tähtien kanssa uusimman jakson, missä Lotta ja Mikko joutuivat jättämään parketin. Tuo Freedome-ohjelma on loistava reissussa. Pystyy katsomaan Suomen ohjelmia niitäkin, mitkä ovat maarajoitettuja. Ainut ongelma reissussa on, ettei ole aikaa telkkariohjelmille tai Netflixille. Tänä aamuna otan rennosti, koska olen varannut seuraavat kaksi yötä puolen kilometrin päästä nykyisestä majapaikastani. Yritän kirjoittaa hiukan blogitekstiä ja siirtää tavarani uuteen majapaikkaan Tebesaya Homestay ja iltapäivällä käydä fillarin kanssa jossakin lähiympäristössä.

Tuosta kyltistä tulee mieleen entisajan sanonta – Isä tietää kaiken.

Tuohon allaolevaan kylttiin törmäsin eilen alkuillasta, kun ajelin fillarilla majoittumisen jälkeen pienen lenkin ja kävin paluumatkalla syömässä pikku ravintolassa. Hauska teksti. Toisaalta ei ole kovin pitkä aika, kun Herra Googlea ei ollut olemassakaan. Ja silloinkin tehtiin fillarireissuja…. Tässä yksi vanha reissu Saksan ja Tanskan maalle:

https://fillarantti2.wordpress.com/2014/03/03/antti-rauli-fillarilla-saksan-ja-tanskan-mailla/

Mainio avotulella grillattu ankka-annos ja sen päälle vielä jäätelöannos kruunasivat sunnuntain.

Sunnuntai 21.10.2018 Padangbai – Ubud 48 km / # 2091 km, 461 nm

Sunnuntain reitti ja profiili.

Sunnuntaina läksin Padangbain majapaikastani vasta hiukan ennen puolta päivää, koska aamu kului blogihommissa ja ennen lähtöäni sain julkaistua edellisen postaukseni. Toisaalta päivän ajomatka oli lyhyt, joten arvioin sen vievän aikaa kolmisen tuntia ja taukojen kanssa tunti lisää. Perillä olinkin jo kolmen jälkeen. Tosin jostakin syystä puhelimeni SIM-kortti ei löytänyt tukiasemaa ja oli vaikea löytää varaamani majapaikka Ubudista satojen ja taas satojen kämppien viidakosta. Onneksi netti yhtäkkiä poksahti päälle, maailmanmatkaaja Markus Kauhasen Australiasta tulleen Mese-viestin pärähdyksenä. Sen jälkeen The Peacock Inn-paikan löytyminen helpottui oleellisesti.

Kukahan osaisi kertoa mistä näyttävän näköisessä seremoniassa on kyse?

Alkumatka parisen kymmentä kilometriä oli merenrantaa seurailevaa ja aika tasaista. Sitten alkoi nousu kohti sisämaata. Tosin nousu oli aika maltillista ja helposti poljettavaa. Nousumetrit jäivätkin tällä kertaa alle viidensadan. Sunnuntaina oli matkalla paljon nähtävää. Kaksi kertaa juutuin vainajansaatto-seurueen perään. Hinduilla lienee tapa, että vainaja kannetaan korkean paarirakennelman päällä. Kymmenkunta miestä on kantamassa rakennelmaa ja iso joukko miehiä, naisia ja lapsia kävelee juhlavaatteissa heidän perässään. Tuollainen saattue etenee hiljaa ja leveänä rintamana ja hillitsee muuta liikennettä. En kehdannut asian luonteen vuoksi ottaa kuvia saattueista.

Upeasti puetut naiset kantavat hienosti koristeltuja hedelmäkoreja pitkin valtatietä.

Toinen eilen näyttävästi esillä ollut juhlinta näkyy noissa kuvissa. En tiedä, mistä on kyse, mutta näyttävän ja arvokkaan näköistä. Ylemmässä kuvassa näkyy juhla- tai uhripaikka, mihin alemman kuvan hienosti puetut naiset kantavat lisää koristeltuja hedelmiä päänsä päällä. Täälläpäin tuo päänpäällä kantamistapa on hyvin yleinen. Samantyyppisiä tilanteita oli myös muutama muukin sunnuntain matkan varrella.

Komea hindutemppeli sijaitsee aivan Gianyarin keskustassa

Vajaa kymmenen kilometriä ennen Ubudia tulin Gianyarin kaupunkiin. Kaupunki oli aika iso ja vilkas ja siellä näkyi paljon historiakohteita. Gianyarin hallintokunta, mihin myös Ubud kuuluu on Balin väestömäärältään toiseksi suurin pääkaupunki Denpasarin jälkeen. Alueella asuu noin puolisen miljoonaa asukasta ja itse kaupungissa noin 90 000. Sekä ylemmän kuvan temppeli että alempien kuvien patsaat kaupungin keskuspuistossa ovat Gianyarista.

Tässä Wikipedialinkki: https://en.wikipedia.org/wiki/Gianyar_Regency

Äskeisen kuvan temppeliä vastapäätä on Gianyarin Keskuspuisto, missä on näitä patsaita.

Tässä toinen kolmesta isosta patsaasta. Kolmas jäi kuvaamatta.

Ubud on melkoinen turistirysä niin hyvässä kuin pahassa. Itse en ole kovasti turistipaikkojen perään, mutta siitä huolimatta päätin viettää Balin loppuajan Ubudissa lähinnä sen lähiseutuja katsellen. Toki keskiviikkona pitää ajaa Denpasariin sen Kuta-alueelle, missä on lentokentän lähellä sijaistseva majapaikkani. Kone lähtee torstaiaamuna.

Tässä hiukan turistitietoutta Ubudin tarjonnasta: https://kerranelamassa.fi/indonesia-matkailu/bali/balin-nahtavyydet/ubud/

Iltaruokailun yhteydessä maanantaina näppäämä kuva jäi hiukan epäteräväksi illan pimetessä.

Maanantai 22.10.2018 Majapaikan vaihto ja iltapäivälenkki Ubudin ympäristössä 39 km / # 2130 km.

Aamupäivällä vein tavarani edulliseen ja kovat kehut saaneeseen Homestay-majapaikaan. Varasin sen kahdeksi yöksi, enkä ollenkaan pettynyt vaan päinvastoin. Tebesaya Homestayn ehkä paras juttu on täydellinen rauha liikenteen äänistä ym., vaikka se sijaitsee keskustassa vain muutama sata metriä yhdestä sen pääkaduista. En aluksi meinannut löytää koko majapaikkaa, koska se on kadusta hiukan syrjässä kapean käytävän varrella. Muurit ympäröivät vehreän pihan, mikä suodattaa keskustan hälyäänet liki täydellisesti. Olet keskellä kaupunkia ja kuitenkin kuin herran kukkarossa. Netti toimii loistavasti ja kotitekoinen aamiainen maistuu mainiolta, eikä huoneessa ja omassa terassissakaan ole mitään valittamista.

Siisti, edullinen ja viihtyisä kahden yön majapaikkani – Tebesaya Homestay Ubudissa.

Trek-ratsuni sain sopivasti terassilleni ja siinä oli kiva istua iltaa etelän lämmössä.

Jätin tavarani Homestayhin ja läksin samantien ajelemaan. Ubud on noin 210 metrin korkeudella ja pohjoiseen lähtiessä tie alkaa heti nousemaan. Tein karttakuvassa pääosin näkyvän lenkin. Menomatkalla nousua noin 550 metriin ja takaisin saikin sitten vastaavasti lasketella. Reitin tallennusohjelmani Ridewithgps oli jostakin syystä hypännyt pois päältä ehkä kaikista mielenkiintoisimmassa kohdassa. Kartalla näkyy vain suora viiva tien ulkopuolella. Tosiasiassa erehdyin kamalalle kinttupolulle ja koska polku vei niin jyrkkään alas, en enää halunnut lähteä ylämäkeä taluttamaan pyörääni. Huhuh mitä kiemuroita ja kuoppia sun muuta. Ihme kun Trek-ratsuni kesti tuonkin röykytyksen.

Maanantain iltapäivälenkki Ubudin pohjoispuolella.

Kun selvisin tuosta viheliäästä polkuosuudesta palkitsin itseni tuolla kuvassa näkyvällä dragonfruit-juicella. Pitaija eli Dragonfruit on tullut tutuksi Kaakkois-Aasian reissuillani, mutta nyt vasta ensikertaa maistoin sitä tuoremehuna. Hyvää ja raikasta. Pitaijaa on kahta sorttia joko valkosisustaista tai voimakkaan punaista. Mehu taisi olla puristettu jälkimmäisestä.

Dragonfruit-Juice maksoi 15000 DIR eli vajaan euron. Hyvää ja terveellistä.

Panen tähän joukon kuvia maanantain iltapäivälenkkini varrelta. Kuvatekstit kertokoon sisällöstä.

Kapea mutta tässä kohtaa hyväpintainen tie kipusi koko ajan ylöspäin Ubudista lähtiessä.

Matkan varrella oli paljon riisipeltoja tasaisia ja myös terasseina. Rauhoittava väri tuo vihreä.

Ylemmän kuvan rouva tuli paremmin esiin pienen pokkarini zoomin avulla.

Täss pääsi jo laskettelemaan. Välillä oli niin jyrkkiä kohtia, että hirvitti ja jarrut olivat kovilla.

Eiköhän tässäkin riisiä viljellä. Vesi on tärkeä elementti riisin kasvatuksessa.

Gunung Kari on yksi tunnetuimmista temppelialueista Ubudin pohjoispuolella.

En viitsinyt ostaa pääsylippua, koska sisäänmennessä olisi pitänyt laittaa saronki päälle.

Aidan takaa otin näitä kuvia Gunung Kawin temppelialueesta.

Tässä kuvassa olen viheliäisessä kinttupolkuosuudella. Välillä piti taluttaakin pyörää.

Pääsihän sieltä kinttupolulta vihdoin pois riisipellon viereen.

Tropiikin metsä on sankkaa ja monimuotoista. Ja varmaan täynnä elämää…

Näitä hindutemppeleitä täällä on paljon. Joka kylällä on omansa. Liki 95% balilaisista on hinduja.

Salakuvaaja iski markkinatorilla jälleen ja ikuisti näiden ukkeleiden touhut sadan metrin päästä.

Maanantai-iltana tein vielä aika pitkänkin kävelylenkin pitkin keskustan katuja. Samalla reissulla kävin syömässä majapaikkani lähellä, missä otin nämä allaolevat kuvat.

Kännykkä on täälläkin osa lapsen elämää. Taisi kaveri olla katukuppilan omistajan poika.

Samaan paikkaan tuli syömään myös tämä turistikaksikko. Otin heistä pari kuvaa salaa.

Tiistai 23.10.2018 Ubud ja sen ympäristö fillarin selästä 64 km / # 2194 km, +599nm

Sunnuntai-iltana Ubudissa tapahtui kaksi ainutkertaista asiaa tällä reissulla. Ensimmäiset vesipisarat koko viiden viikon aikana tulivat taivaalta illan pimeydessä. Olin kävelylenkillä keskustassa ja muutama sadepisara osui kävelykeskustaan. Vettä tuli niin vähän, ettei se oikeastaan kastellut eikä tarvinnut edes hakeutua suojaan. Tuo kuivuus on ollut ehkä reissuni suurin yllätys. Etukäteistietojen perusteella näihin aikoihin piti olla alkamassa sadekausia ja ainakin tilastojen mukaan vettä olisi kuulunut sataa. Mutta kun ei ole satanut, ei ensimmäistäkään pisaraa ennen sunnuntai-iltaa. Eikä satanut tiistainakaan, josta tuo aamun sääennuste on alakuvassa.

Kelit ovat suosineet. Ei sadetta ja päivälämpötilat 30-39 astetta. Jaavalla oli kuumempaa kuin Balilla.

Toinen ylläri sunnuntai-iltana oli, kun huoneessani ollessani, olin kuulevani suomenkieltä. Menin ulos ja totta tosiaan. Viereiseen huoneeseen oli majoittunut nuori oululaispariskunta, joka oli lähdössä kaupungille. Juteltiin niitä näitä ja seuraavana aamuna näin heidät myös. Tätä ennen olin ainoastaan kerran tavannut suomalaisen ja sekin oli sovittu tapaaminen. Maailmanympäri-pyöräilylle oleva Markus Kauhanen kahden englantilaisystävänsä kanssa oli tullut lautalla Jaavalta, kun itse olin sinne menossa reissuni ensi päivinä. Meillä oli sovitut treffit lauttasatamassa.

Tiistaina tein pyörälenkin Ubudista länteen päin.

Ajelin fillarinavini PikkuGeen nuottien mukaan. Katsoin paperikartalta jonkun sopivan kaupungin ja pyysin PikkuGeetä viemään meidät (Fillarantti ja Trek-matkaratsu) sinne. Hyvin toimi tänäänkin yhteispeli. Ensimmäinen osoite oli Sembung, sitten Marge ja iso Tabanan. Tosin en viitsinyt mennä ison kaupungin aivan ytimeen iltapäiväruuhkan aikana, vaan oikaisin hiukan PikkuGeen osoitteen ollessa siinä vaiheessa jo Ubud. Ihan mukava reilu kuudenkympin lenkki siitä syntyi. Panen tähän taas kuvakertomuksen pyörämatkan varrelta.

Kauniiden kukkapensaiden ja -puiden reunustama tiemaisemaa jossakin kohtaa.

Taas fillaristille tuli temppeli vastaan vai meneekö se päin vastoin…

Tässä kohtaa Trek-ratsuni katseli kolmeakin temppeliä samalla alueella.

Edelleen sama kolmen temppelin kokonaisuus nyt alueen takapuolelta kuvattuna.

Riisi kasvaa täällä kohisten. Jostakin luin, että Balilla korjataan kolme riisisadon vuodessa.

Nuorimies ohjasi kyntökonettaan paljain jaloin liejupellossa ja välillä heilautti kättään kuvaajalle

Tässä kuvassa on iltapäiväliikennettä ison Tabanan kaupungin liepeillä.

Matka jatkui ja fillari kulki. Nyt jo paluumatkalla ehkä reilun 10 km päässä Ubudista.

Komea vesiputous Ubudin länsipuolella. Kylvyssä ollut mies huomasi kuvaajan sillalla.

Hauska sattumus kävi tänään jo lenkkini alkupuolella. Olin jo Ubudin ulkopuolella ja menossa kohti länttä. Kaksi vastaan tulevaa pyöräilijää ilmaantuu näkökenttääni. Kun he tulevat lähemmäksi, en voi uskoa silmiäni. Hollantilaispariskunta, jotka olin tavannut jo Jaavan jälkeen Bali-osuuden alkupuolella, polkee vastaani. Pysähdyimme juttelemaan ja päivittelemään sattumusta. He ovat menossa yöpymään Ubudiin. Annan heille mainion majapaikkani nimen ja sovitaan, että jos illalla treffataan, otetaan oluet. Samalla meistä tuli herran kanssa Facebook-kaverit.

Schoorin hollantilaispariskunta. Molemmat ovat innokkaita pyöräilijöitä ja reissanneet paljon.

No illalla tavattiin taas. Tulin lenkiltäni joskus neljän pinnassa ja pariskunta kävelee vastaan pääkadulla. Olivat jo majoittuneet, mutta eivät olleet löytäneet ehdottamaani majapaikkaa. Hieman harmitti, kun en ollut tarkemmin selvittänyt sen sijaintia. Tebesaya Homestay on aika hankalasti löydettävissä. Pieni kyltti ja sitten kapeaa käytäväkongia satakuntametriä korttelin keskelle. Joten nyt sain juoda iltaoluen yksin.

Tiistai-iltana kävin syömässä kävelykeskustan yhdessä pikkuravintolassa. Menusta valitsin nasigorengin sijasta nyt nasicampurin. Nasi campur on yksi Indonesian perinneruuista. Riisin ohella siinä on montaa sorttia lihaa, kalaa ja vihanneksia.

Tuossa wipedialinkissä on hieman lisätietoa: https://en.wikipedia.org/wiki/Nasi_campur

Keskiviikko 24.10.2018. Loppu häämöttää… Ubud-Denpasar 46 km / # 2240 km

Viitisen viikkoa on tullut reissattua. Jaava oli reissun pääkohde eikä se pettänyt. Loppumausteet on antanut Bali, missä nyt olen ollut reilun viikon verran. Bali on pieni saari ja se on tullut kierrettyä kokonaan. Sen sijaan Jaavasta jätin jo reissuni suunnitteluvaiheessa pääkaupungin Jakartan pois laskuista ja tein komean puolentoistatuhannen kilometrin lenkin Jaavan itä-, pohjois-, keski- ja eteläosissa. Tähän mennessä reissusaldoni näyttää 2194 kilometriä ja muutamia kymmeniä tulee ajaessani tänään iltapäivällä Denpasarin lentokentän lähialueelle.

Tässä kahden yön rauhallinen ja viihtyisä Tebesaya Homestay-majapaikkani IPadilla kuvattuna.

Keskiviikko-aamuna ennen lähtöä majapaikasta otin hiukan selvää Ubudin yhdestä tunnetuimmasta nähtävyydestä – Apinametsästä. Ajattelin ajaa paikan kautta, koska PikkuG löysi sen ja sinne ei ollut matkaa kuin pari kilometriä. Panin kimpsut ja kampsut pyörän päälle ja vähän ennen puolta päivää luovutin kivan asumukseni. Ajelin Apinametsän portille ja otin muutamia kuvia. En ole kauhean innostunut noista pikkuserkuista ja onhan noita näkynyt luonnossa oikeastaan koko reissun ajan. Sitä paitsi turistijono sinne oli niin pitkä, että panin PikkuGeen osoitteeksi Denpasarin lentokenttä ja läksin ajelemaan sinne päin.

Ubudin Apinametsä – Monkey Forest – on varmaan yksi tunnetuimmista nähtävyyksistä.

Kurkkasin vain portilta sisään eikä herättänyt ihmeempiä intohimoja. Kellokin oli aika paljon.

Tuonne pitäisi mennä aikaisin aamulla, jotta välttää turistisuman.

Tässä laskettelureittini Ubudista Sanur Beachin kautta Denpasarin lentokentän viereen.

Hauska olikin ajella, koska ilma oli loistava ja matka oli melkein koko ajan loivaa alamäkeä. Ubudin reilusta kahdestasadasta metristä laskeudutaan loivasti meren rantaan. Etelätuuli tosin hiukan hidasti laskemista ja liikenne Denpasarin lähestyessä lisääntyi. Ubud on Balin kulttuurin keskus. Alkumatkasta kaupungista ulosajossa se näkyykin hyvin. Kummallakin puolen tietä on paljon taideatelje-myymälöitä, hopea- ja kultaseppien pajoja ja myymälöitä, erilaisia puuveistosyrityksiä ym.

Näitä taidekauppiaiden ateljeemyymälöitä oli kymmenittäin Ubudista ulosajaessa.

Yhden koulun kohdalla vedin jarrut päälle ja menin ottamaan muutaman kuvan koulun pihasta käsin. Siellä oli menossa tanssiharjoitukset. En tiedä oliko kyseessä liikunta-, musiikki vai mikä tunti tai niiden yhdistelmä. Mutta hauskaa näytti oppilailla olevan. Ja yllättävän hyvin he hillitsivät itsensä kuvaajan huomattuaan. Aiemmin vastaavassa tilanteessa koko porukka on juossut kuvaan. Varsinkin Jaavalla oli tuo ilmiö. Balilaiset ovat muutenkin hieman pidättyväisempiä kuin jaavalaiset, olen aistinut.

Nämä Bali Hati Schoolin oppilailla oli selvästi hauska sessio menossa.

Matka jatkui ja meri lähestyi. Sanur Beach on varmaan yksi Balin tunnetuimpia turistirantoja. Koska reittini sivusi Sanuria, puikkasin kilometrin sivuun ranta-alueelle. Sen jälkeen muutenkin vältin päätietä ja ajoin rantakatuja pitkin PikkuGeen pitäessä kuitenkin huolen lentokentän suunnasta. Jossakin vaiheessa kävin yhdessä rantakuppilassa syömässä kevyesti – paistettuja mustekalarenkaita ja riisiä. Hiukan nälkä alkoi kurnia, olihan iltapäivä jo pitkällä.

Trek-matkaratsuni katselee Sanur Beachin merimaisemaa.

Ranta, missä pysähdyin hetkeksi, Sanur Beachin alkupäätä. Ranta jatkuu kilometrejä etelään.

Loppumatkan Sanurin ohi ja lentokenttää kohti ajoin pääkaupungin iltapäiväruuhkassa, mutta kyllähän noihin ruuhkiin on jo tottunut. Katse edessä ja vasen jalka irti lukkopolkimesta yllättävien äkkipysähdysten takia, on ainakin oma taktiikkani kaupunkiruuhkassa. Pelätä ei saa, mutta varovaisuus on valttia ja oma ajolinja pitää pitää mahdollisuuksien mukaan. Toki ohituksia joutuu tekemään fillarillakin, mutta enimmin on ohitettava.

Tämän yrityksen vartija herra oli heti juonessa mukana, kun kysyin saako kuvata.

Ilmeisesti joku kulta- ja hopea-alan tehdas. Iso yritys ja näyttävät puitteet lähellä Denpasaria.

Balin Ngurah Rai Bali-kansainvälinen lentokenttä pöllähti näkyviin pitkän kaarteen jälkeen. Meinasin ajaa kentän portista sisään, mutta jututettuani porttimiestä, hän neuvoi oikean tien hotellialueelle. Chillin Kuta Homestay on vain puolisen kilometriä kentältä. Muistan kun hikipäisenä raahasin kolmekymmenkiloista pyörälaukkua tänne tullessani ja nostelin sitä yli korokkeiden. Nyt sitä erehdystä en enää aikonut tehdä. Kun löysin oikean reitin ulos kentän porttialueelta, oli majapaikan löytäminen helppo tehtävä.

Fillarantti saapui lähtöpaikkaansa 2240 kilometrin Jaavan ja Balin onnistuneelta turneelta.

Majapaikkaan pihaanajaessa oli paikalla sitä pitävä rouva. Tunnistimme toisemme ja kerroin lyhyesti reissustani. Tosin kieliongelmat olivat molemmin puolisia. Pyysin häntä ottamaan kuvan lähtöpaikkaansa saapuneesta Fillarantista. Rouva haki avukseen nuoren tyttärensä, joka otti pikkupokkarillani muutaman kuvan. Viimeisenä ajopäivänä vedin päälleni oikein Trek-paidankin ratsuni merkin mukaan. Kaikkina muina varsinaisina ajopäivinä olin ajanut hihattomassa paidassa ja ohuissa ja kevyissä ajopöksyissä lämmön takia. Vähän myöhemmin paikalle saapui myös majatalon isäntä. Hän lupasi viedä minut pyörälaukkuni kanssa huomenna lentokentälle. Ensi töikseni panin fillaripajan pihaan pystyyn ja purin pyöräni kuljetuslaukkuun. Laukkuun pakkaaminen ja sieltä poisotto alkavat olla jo rutiinia. Tällä reissulla sitä helpotti kovasti Munnukan Antin neuvot irrottaa koko ohjaustanko stemmeineen, jolloin ei tarvinnut sitä ennen purkaa tankolaukun hankalia kiinnityssyteemejä ym.

Lentokentän valot loistivat majapaikkani parvekkeelle, kun istuin viimeistä iltaa etelän lämmössä.

Aamulla heräsin jo ennen puolikuutta ja panin tavarani kasaan. Isännän kanssa oli sovittu, että hän vie minut kentälle varttia vaille seitsemän. Hänellä oli pikkuauto pihassa, mutta haki jostakin läheltä isomman auton, jonne fillarilaukkuni meni kevyesti. Tai ei niin kevyesti, koska se painoi 29,8 kg, mikä selvisi kentän lähtöselvityksen vaa`assa. Ekonomi-lipun painoraja on 30 kiloa, joten läheltä liippasi. QatarAirways kuljettaa monesta muusta lentoyhtiöstä poiketen myös urheiluvälineet ilmaiseksi, mikäli ne mahtuvat lipun painorajaan. Isäntä pyysi kuljetuksesta 50 000 DIR ( noin 3 euroa) ja laukunkantaja saman summan. Tumma kaveri hyökkäsi paikalle kärryn kanssa, kun otin laukkuni pois isännän autosta. Olisinhan itsekin osannut kärryn ottaa, mutta ajattelin olkoon. Etu tästä ylellisyydeltä oli, että kysyttyään mikä lentoyhtiö, hän kuskasi ja nosteli laukkuni suoraan yläkerran lähtöselvitykseen.

Qatar Airwaysillä olen matkannut kolme viimeisintä pitkää Aasian reissuani.

Kirjoitan tätä postausta nyt lentokoneessa. Ylitimme lentokartan mukaan Sri Lankan ja nyt olemme ohittaneet myös Etelä-Intian. Matka-aikaa Dohaan on vielä yli neljä tuntia, onhan tämä väli liki kymmenen tunnin lento, mutta selvästi yli puolen välin mennään. Dohasta Helsinkiin onkin sitten lyhyempi siivu. Ensimmäistä kertaa lennolla otin kymmenen taalan maksullisen netin. Wifi-yhteys on ilmaiseksi käytössä vain puoli tuntia ja koko lennon kestävä Super Wifi kestää koko lennon ajan. Tosin tuota ilmaistakin wifi-yhteyttä pystyy kikkailemaan käyttämällä eri sähköpostiosoitetta.

Tässä teille kukkia rakkaat lukijat ja tukijat. Fillarantti kiittää.

Taidan yrittää julkaista tämän postauksen täältä ilmasta käsin. Parhaat kiitokset teille rakkaat lukijat ja tukijat. Yksinäisen reissaajan yksi tärkeä henkireikä on sosiaalisen median kautta tuleva palaute. Mukava on lukea kommenttejanne ja katsoa tykkäyksiänne fillarireissulla. Varmaan teen analyysiä reissua kotiin palattuani, mutta jo tässä vaiheessa voi sanoa. Ei mikään paska reissu!

Kategoriat: Yleinen

Fillarantin irtolisäkkeen seikkailut ja pohjoinen ja itäinen Bali.

Kirjoitan blogipostausta jälkikäteen Amedin turistirannikon Sehara-hotellissa. Keskiviikkoaamuna ajoin viitisen kilometriä Singarajan itäpuolella olevasta Tiara Homestay-majapaikastani kohti saaren itäpäätä. Olin pitänyt tiistaina vapaapäivän ja aamupäivällä sain julkaistua edellisen blogipostauksen. Vaihdoin edellisen yön majapaikan viihtyisään Tiara Homestay-bungalowiin, koska siitä oli hyvä tarjous Agodalla ja toinen syy oli netin hitaus edellisessä paikassa.

Rauhallinen ja viihtyisä Tiara Homestay-bungalowini

Homestay-majoitukset ovat turistiseudulla hyvin yleisiä ja valinnan varaa riittää. Monesti ne ovat viihtyisämpiä ja persoonallisempia kuin hotellit. Samalla saa hiukan kosketusta paikallisten elämään. Tiarassakin syntyi heti hyvä fiilis. Paikan emäntä otti hikisen tulijan lämpimästi vastaan ja toi tervetuliaisjuoman samantien. Myöhemmin minua palveli myös hänen tyttärensä, kuvankaunis balilaisneitonen ja isännän tapasin vasta poislähtiessä. Hienoa ja lämminhenkistä palvelua.

Kelpasi tuossa prinsessasängyssä nukkua. Tilaa olisi toisellekin…

Tiistain vapaapäivänä en suinkaan antanut Trek-matkaratsuni kokonaan levätä. Kyselin emännältä vinkkejä ja puolen päivän jälkeen läksin ajamaan muutamia temppeleitä kohden itään, mikä oli myös seuraavan ajopäivän suunta. Noita pieniä ja vähän isompiakin temppeleitä täällä riittää. Pura on temppelin yleisnimitys indonesiaksi ja sen perässä temppelin nimi. Aika monta puraa osui tiistaina silmiin ja muutamasta tuli otettua kuvia.

Tiistai 16.10.2018 Permutaran 24 km / # 1815 km, +132 nm

Tiistain vapaapäivänä tuli katseltua lähinurkkia Trek-ratsun kanssa.

Samoin on moskeijojen laita. Täällä vapaamielisessä Balissa pääuskontona on hindulaisuus Jaavan tiukan muslimilinjan sijaan. Moskeija on islamin uskomisen temppeli. Hinduilla taas ovat temppelinsä. Moskeijat ovat samannäköisiä täällä Balillakin kuin Jaavalla. Pitääpä tsekata hiukan tilannetta myöhemmin internetistä. Tällä hetkellä perjantaiaamuna, kun kirjoitan Amedissa netti ei ole toiminut koko aamuna.

Näitä moskeijoita on täällä joka kylässä. Komeita ja värikkäitä rakennuksia.

Nämä nuoret neitokaiset eivät papparatsia ujostelleet päinvastoin.

Jaavanmeri tai Balinmeri, rakkaalla lapsella on monta nimeä, loistaa kauniin sinivihreänä täällä Balin pohjoisrannikolla. Eri kartoilla on hiukan eri nimet Intian valtameren paikallisista osista. Ja kun katsoo sisämaahan päin, siellä näkyy yleensä komea vuorijono. Näillä seuduin Gondol Beachin alueella sisämaata hallitsee laaja Länsi-Balin Kansallispuisto, missä korkeimmat vuoret ovat noin puolitoistakilometrisiä näyttävän näköisiä möhkäleitä.

Balin pohjoisrannikko on rannoistaan kuuluisaa aluetta.

Loistavaa nyt internet napsahti päälle monen tunnin katkon jälkeen. Aloitan tässä välissä jo aamulla offline-tilassa laatimani kertomuksen rakkaan irtolisäkkeeni seikkailuista….

Fillarantin kovia kokenut irtolisäke on reissukotelossaan.

Perjantai-aamu 19.10. Amedissa. Heräsin aamulla jo hiukan ennen kuutta ja nappasin kahvinkeittimen päälle. Aamiainen on vasta myöhemmin, mutta ajatukseni oli vihdoinkin kirjoittaa blogia parin väliin jääneen päivän osalta. Kuvia olin siirtänyt päivittäin blogipohjalle, mutta ”inspis” kirjoittamiseen ei ollut riittävä.

Mutta mutta…netti ei toiminutkaan. Kävin kysymässä respan pojilta, mikä mättää. Vastaus oli no connection kuulemma koko Amedin alueella ja perään pahoittelut… Piti ottaa varotoimet käyttöön. Käänsin IPadista Wordin päälle, millä joskus aiemminkin reissussa olin kirjoittanut offline. Mutta hankalaa tämä on, koska nyt ei ole yhteyttä noihin aiemmin blogipohjalle tallentamiini kuviin, joista yleensä haen johtolangan tekstiin.

Tässä maisemassa on kiva pyöräillä. Silmä ja sielu lepää.

Kerronpa irtolisäkkeeni (hammas) seikkailuista, joista riittäisi aineksia novellin sijasta vaikkapa laajempaankin julkaisuun. Aihe nousi esiin, kun taas kerran eilen unohdin lisäkekoteloni Alfamartin taukopaikalle. Lisäke on helposti irtoavaa sorttia, koska siitä puuttuu sen toinen kiinnityspiste. Miksi se tulee kertomuksessa esiin hieman myöhemmin. Olin juomassa kahvia ja napostelin jäätelöpuikkoa samalla. Lisäke tarttui jäätelöön ja onneksi huomasin sen ennen nielaisemista. Sitten se löysi paikkansa pienessä muovirasiassa, mille on vakipaikka takana pyöräpaidan keskitaskussa. Läksin ajamaan kahvitauon jälkeen ja reilun kilometrin päästä hoksasin tilanteen. Ei muuta kuin pyörä takaisin päin ja vauhdilla Alfamartille. Onneksi se oli edelleen pöydällä. Sama tilanne on käynyt muutamia kertoja aiemminkin. Tänä kesänä viimeksi maantiepyörälenkillä tutussa taukopaikassa Rengon ST-huoltamolle. Silloin ehdin jo ajaa useita kilometrejä ja olin palauttanut tarjottimen, missä lisäke oli pelkästään suupyyhepaperin päällä. Onneksi ei tarjotinta oltu vielä korjattu tarjotinpinosta pois. Omani oli päällimmäisenä. Kerroin siinä lähtiessä jutun jo tutuiksi tulleille Rengon ukoille ja sain palkaksi hyvät naurut.

Välillä tein pieniä koukkauksia päätieltä sisämaahan päin.

Hindulaisuuden temppeli eli mandir on yleensä pyhitetty jollekin jumalalle ja siinä keskeisellä paikalla on tämän jumalan kuva eli murti. Temppelin seinissä ja muissa osissa on kuvia, jotakin kertovat jumalan elämänvaiheista ja tapahtumista. Noita temppeleitä olen nähnyt monella reissullani varsinkin Sri Lankassa.

Pura- eli temppeleitä täällä Balilla on melkein joka kylässä, koska hindulaisuus on valtauskonto.

Jumalan kuvan yläpuolelle kohoaa pyramidimainen Meru-vuorta kuvaava kupoli tai vastaava, mikä on kaikkein pyhin paikka (Alakuva). Keskeisen tornin ympärillä on kolmelta sivulta avoin tasanne tai halli, minne uskovaiset kokoontuvat osallistumaan rituaaleihin. Keskushallin ympärillä on pihamaa, joka voi olla avoin tai muurien suojaama. Pihamaalle tullaan portin eli gopuramin kautta. Itse en olisi päässyt sinne ilman polvet suojaamaa saronkia ”hametta”.

Edellinen temppeli oli päätien varressa, tämä Pura on taas hiukan sisämaan puolella.

Sitten taas pyhistä paikoista arkeen ja takaisin irtolisäkkeen vaiheisiin…

Kaikki sai alkunsa vuonna 2006, milloin Hämeenlinnan ehdoton ylpeys Kerho eli HPK voitti Jukka Jalosen komennossa vihdoinkin Suomen mestaruuden. Olin seuraamassa Porin ratkaisuottelua (Ässät-HPK) keskustan pubissa ja kun mestaruus varmistui, spurttasin pyörälläni kotiin (kuohuviini odotti kylmässä). Ajoin alas Rapamäkeä kohti Jukolaa. Siinä on alamäen jälkeen kaarre vasemmalle ja paikalla oli talven jäljiltä jäänyt hiekoitushiekkaa asfaltin päälle. No etupyörä lähti kaarteessa ”kuulalaakerien” päältä liukuun ja itse aika kovassa vauhdissa lensin nurin. Etuhammas katkesi siinä mylläkässä ja jo ennestään ruma naamani ei ainakaan tuosta kyntämisestä kaunistunut. Seuraavan päivän kultajuhlia Hämeenlinnan torilla todistin tietystä syystä vähän kauempaa Raatihuoneen pylvään suojassa…

Illalla kiipesin ylös auringonlaskua katsomaan, mutta myöhästyin viisi minuuttia.

Sen katkenneen hampaan kanssa elelin sovussa muutamia vuosia ja yritin opetella nauramaan suu kiinni. Vaimolleni Ullalle tilanne oli paljon pahempi kuin itselleni. Kauneudenhoidon ammattilaisena häntä hävetti miehensä ulkonäkö ja kuittauksia tuli vähän väliä. Tilanne eteni, kun vaimoni täytti 60-vuotta ja läksimme yhden tuttavaperheen kanssa juhlistamaan sitä Thaimaahan. Silloin ajattelin tehdä kuittaustililleni jotain ja teetin rikkonaisen etuhampaan tilalle irtolisäkkeen Ullalle ”syntymäpäivälahjaksi”. Uhraus oli melkoinen, koska en ole ollenkaan sinut hammaslääkärien kanssa, vaan kammoan niitä tilanteita.

Kapeaa ja jyrkkää polkua piti kivetä ylös, mutta tässä jo alas tulossa.

Joka tapauksessa tuon Kerhon mestaruuden vuoksi ulkonäköni hiukan koheni Thaimaan reissulla 2010. Seuraava virstanpylväs oli muutamia vuosia sitten jo perinteeksi muodostunut Mallorcan kevätpyöräily, taisi olla vuosi 2015. Olen nimittäin jo kuutena perättäisenä keväänä ollut avaamassa maantiepyöräkauden Alcudian rannikolla pyöräseurani RCT- (Royal Cycling Team) kaverien kanssa. Nyt sitten kävi niin, että yhtenä aamuna en löytänyt irtolisäkettä huoneestani. Etsin sitä ja katselin huonetta ympäri, minne olin sen laittanut. Sitten kuului pahaenteinen rusahdus. Arvasin heti, mistä oli kyse. Lisäke oli jostakin syystä ollut lattialla ja onnistuin tallomaan sen päälle aamutossuillani. Lisäke meni poikki ja toinen sen tärkeistä kiinnityspisteistä oli mennyttä…

Nämäkin kaverukset tapasin lähellä näköalapaikkaa.

Eikä draama lisäkkeen osalta jäänyt tuohon Mallorcan rikkoutumiseen. Unohduksia ja lisäkkeen irtoamista on tapahtunut myöhemminkin, mutta pari uutta virstanpylvästä se saavutti myöhemminkin. Talvella 2016 olin Sri Lankaa kiertämässä silloisella Corratec-matkaratsullani (www.fillarantti5.wordpress.com). Irtolisäke unohtui jo ensimmäisenä aamuna lentokenttähotelliin kylpyhuoneen lavuaarin päälle. Huomasin sen vasta myöhemmin eikä ollut enää mahdollisuutta kääntyä takaisin. Soitin hotelliin ja pyysin ottamaan lisäkkeen talteen, koska muistin tasan tarkkaan, mihin olin sen unohtanut. Kun sitten kuukauden päästä harvahampaisena palasin hotelliin reissun viimeiseksi yöksi, sain hotellin johtajalta pienen paketin ja avatessani sen; sieltähän kovia kokenut irtolisäke irvisteli.

Draaman kaari ei vieläkään ollut valmis. Kun palasin muistaakseni Vietnam-Laos-Kambodzan turneelta (www.fillarantti6.wordpress.com) talvella 2017 QatarAirways-lennolla, lisäke irtosi lentokoneruokailun yhteydessä ja onnistuin jopa nielaisemaan sen. En nyt ole aivan varma oliko talvi 2017 vai 2018 (Thaimaa&Malesia-reissu) kummalla matkalla tuo tapahtui. Siitäkin kovia kokenut lisäke selviytyi. Kun tulin kotiin alkoi armoton tarkkailu, arvaatte varmaan miksi… Muutaman päivän viiveellä löysin taas rakkaan irtolisäkkeeni. Vaimo on moneen otteeseen patistellut hammasteknikolle sun muualle, mutta kiinteä henkinen suhde irtolisäkkeen kanssa on jatkunut läpi vuosien. Saapa nähdä mitä seuraavaksi…

Tiara Homestayn ravintolassa söin paikalliset Satayt eli kanavartaat.

Siinä oli vapaapäiväni ja samalla sain kerrottua irtohampaani monivaiheisesta historiasta. Tiara-Homestayn ystävällisen henkilökunnan: emäntä, tytär ja isäntä, hyvästelin keskiviikkoaamuna yhdeksän jälkeen ja suuntasin matkani kohti itää kohti Singarajan rannikkoseutuja, mistä varasin keskiviikkoaamuna uuden majapaikan.

Keskiviikko 17.10.2018 Permutaran – Singaraja 69 km / # 1884 km/ +249 nm (5,0%)

Keskiviikkona taas ajettiin, mutta lyhyt ja helppo reitti.

Keskiviikkona kymmenkunta kilometriä aamulla olivat tuttua reittiä. Olinhan käynyt tiedustelemassa rannikkoa jo eilen välipäivänä. Hienoa on ajaa tälläisiä reittejä. Meri siintää vasemmalla ja komeat vuoret kohoavat oikealla. Alkumatkasta sivuvastainen tuuli yritti rajoittaa ajamista, mutta päivän mittaan se tokeni. Rannikko tältä osuudelta oli melko tasainen niin kuin nuo kuvan korkeusmetritkin osoittavat. Jyrkin kaltevuus, minkä Ridewithgps oli jossakin kohtaa rekisteröinyt, oli vain 5,0 %.

Salamat Jalan eli näkemiin sanoo vanha kaupungin portti. Selamat tuli tutuksi jo Malesian reissulla

Nyt ollaan jo kuuluisalla Lovina-beachillä. Hieno sisääntulo-patsas oli hienon Resortin edessä.

He eivät tietäneet mitään kuvanotosta. Aito ja palkitseva tilanne. Sai rauhassa zoomata pokkarilla.

Lovina-beachillä on sekä pieniä että isoja altaita. Tämäkin kuva on samalta Resortilta.

Matka jatkui ohi Lovina-rannikon ja jossakin vaiheessa huomasin nuo alakuvan fillaristit, jotka polkivat vastakkaiseen suuntaan. Sekä he että minä löivät jarrut päälle ja itse odotin sopivaa hetkeä päästä tien yli. Juttelimme siinä kymmenkunta minuuttia. Nimiä en kysellyt, mutta he kertoivat olevansa Hollannista. Kummallakin oli aivan samanlainen hybridityypin pyörä. Merkki oli minulle outo, ilmeisesti kotimaan tuotteita. Kun näkivät pyöräni, isäntä oikein koitti sen painoa. Kerroin, että koska asun sisämajoituksessa, mukanani on vain noin kahdeksan kiloa tavaraa laukuissa. Hän taas sanoi, että heillä on aina ihan turhia varusteita ja liikaa painoa pyörän päällä. No hoikkaa porukkaa näyttää olevan, joten siltä osin painoasia tasoittuu minuun verrattuna.

Tämä hollantilaispariskunta ajoi vastaani ja pysähdyttiin juttelemaan.

Tämän alemman kuvan hauskan veikon tapasin, kun ajoin Permata Sari Hotelliin. Hitsi kun en nyt muista kaverin etunimeä. Oli siellä hotellivirkailijana ja oikea monitoimimies ja tosi hauska veikko. Osasi englantia sen verran, että pystyimme kommunikoimaan. Kova juttelemaan ja kyselemään. Hän oli aina taustalla sekä illalla että aamulla ja järjesti minulle iltapalan ja aamiaisen. Kun tulin hotelliin, hän toi minulle tervetuliaisjuoman ja samalla otimme nuo allaolevat kuvat.

Hotel Permatan Sari ja kuvan hauska veikko ottivat Fillarantin ystävällisesti vastaan.

Ja hymy oli herkässä puolin ja toisin. Tervetuliaisdrinkillä.

Permatan Sari Hotellissa oli aika iso uima-allas, missä kävinkin heti tuloni jälkeen. Samalla selvisi, että allas toimi myös kyläyhteisön uima-altaana, mihin myytiin hotellin respasta edullisesti lippuja. Olin näkevinäni rekisteröityessäni hotelliin, että lapset antoivat 2000 DIR-setelin, mikä on muutama kymmenen senttiä.

Vaivannäkö kannattaa yleensä. Tärkeintä on kuitenkin lähteä! Täällä ei lunta ole näkynyt sentään…

Torstai 18.10.2018 Singaraja – Amed 89 km / # 1973 km, 635 nm (max 13,3%)

Torstaina jatkoin taas rannikkoa pitkin Amediin Balin itärannikolla. Amed on entinen kalastajakylä, mistä on viime vuosina tullut yksi Balin tunnetuimmista turistiseuduista. Rannat ovat tummaa hiekkaa, mutta vesi on kristallinkirkas. Alue tunnetaan etenkin hyvistä sukellus- ja snorklausmahdollisuuksista. Amedin alue levittäytyy aika laajalle alueelle ja siellä on monta rantaosuutta. Amedissa on hienoa se, että siellä on säilynyt kalastajakylämäinen rauha, joten bilettäjille ei ole juuri sijaa.

Torstain reitti Singarajan laitamilta Amediin kulki taas pitkin meren rantaa.

Torstaina pääsin lähtemään Permatan Sari Hotellista vasta yhdeksän ja kymmenen välillä. Täällä Balilla aamiaisen tarjotaan myöhemmin kuin Jaavalla. Siellä se yleensä alkoi jo kuudelta, mutta täällä vasta aikaisintaan seitsemän kahdeksan aikaan.

Palmut huojuivat ja meri välkehti sinivihreänä. Hieno on ajella näissä maisemissa.

Ajoin käytännössä koko päivän rantatietä, mikä ei ollut suinkaan tasainen. Sen voi todeta ylläolevasta tieprofiilista. Tosin tuo kuudenkymmenen kilometrin kohdalla oleva terävä huippu johtuu siitä, kun läksin pientä sisämaan tietä nousemaan Agung-tulivuoren juurelle kuvaa ottamaan. Mutta sen jälkeen varsinkin loppumatkasta ennen Amedin oli lyhyitä mutta teräviä nousuja ja laskuja.

Jo heti lähdön jälkeen aamulla tien vasemmalle puolelle ilmestyi komea vuorijono.

Näiden matalampien vuorien jälkeen alkoi etuoikealla näkyä jylhä vuorihahmo.

Agung on Balin korkein vuori, ja se kohoaa saaren itäisessä osassa. Se kohoaa Baturinkalderan kaakkoiskulmasta ja laskee pohjoisella ja eteläisillä rinteillään mereen. Agungin korkeus on 3031 metriä.Tulivuoren huippu on itä–lansi-suunnassa noin 1,5 kilometriä leveä, ja sen korkein kohta on huipun länsiosassa. Jyrkkäreunainen, noin 800 metriä leveä kraatteri on puolestaan huipun itäosassa.

Agung purkautuu marraskuussa 2017.

Agungin tiedetään purkautuneen historiallisella ajalla neljästi. Vuoden 1808 purkaus sijoittui vulkaanisella räjähdysasteikolla luokkaan 2. Sen sijaan vuoden 1843 ja 1963 purkaukset ovat luokassa 5. Vuoden 1963 purkauksessa kuoli noin 1 100 ihmistä. Niistä 820 kuoli pyroklastisiin pilviin, 163 tippuvaan tuhkaan ja 165 laharien takia. Purkauksella oli jopa maailmanlaajuisia vaikutuksia, sillä ilmakehään vapautunut rikkidioksidi viilensi lämpötilaa noin 0,1–0,4 asteella.

Agung alkoi purkautua marraskuun lopulla 2017. Vuori alkoi syöstä magmaa 27. päivänä. Balilla on määrätty noin 100 000 ihmistä evakuoitavaksi kymmenen kilometrin säteellä vuoresta. (Wikipedia-tekstiä)

https://fi.wikipedia.org/wiki/Agung_(tulivuori).

Ajelin pientä sisämaan tietä kohti Agung-tulivuoren edustaa, mutta turhaan.

Kunnes vuori katosi pilveen. Kyseessä on yli kolmen kilometrin korkuinen Agung-tulivuori.

Itselleni selvisi vasta äsken, kun katsoin Wikipediasta Agung-tulivuoren tietoja, että se on koko Balin korkein vuori. Samoin se, että sillä on kovin traaginen purkaushistoria, kuten aiemmin ollut wikipediateksti kertoo. Vuoren korkeudesta on erilaisia tietoja. Kartallani se on merkitty 3031 metrin korkuiseksi, mutta joissakin lähteissä oli maininta yli 3100 metrin.

Tulivuoren lakea ja kraateria ympäröi pilviharso, joten kunnon kuvaa en siitä saanut.

Hiukan jäi harmittamaan tuo Agung-tulivuoriepisodi. Ennen sen kohdalle tuloa vuori näkyi komeana silhuettia ja moneen otteeseen meinasin pysähtyä kuvaamaan. Mutta koko ajan ajattelin ajaa lähemmäksi ja ottaa sitten vasta kuvia. Loppujen lopuksi siinä sitten kävi niin, että lähelle päästessäni pilvet olivat ympäröineet komean kolmentuhannen metrin tulivuoren. Loppumatkasta oli taas komeita merimaisemia, koska olin hiukan rantaa ylempänä.

Kuvassa olen jo lähellä Amedin aluetta. Tie kiemurteli, nousi ja laski jatkuvasti noilla seuduilla.

Iltapäiväkolmen pinnassa ajelin monen mutkan ja kiemuran kautta tänne Sahera Hotelliin. Hotelli on rauhallisella paikalla, mutta aivan sen vieressä on Indomaret-kauppa ja muutaman sadan metrin päästä löytyy sekä ruokakauppoja että erikoisliikkeitä ravintoloista puhumattakaan.

Tyylikäs, viihtyisä ja tilava Sahera Hotelli oli kahden yön majapaikkani.

Tuossa altaassa tuli käytyä useita kertoja ja aamiainen ja illallinen olivat taustalla ja oikealla ulkona.

Uima-altaassa tuli lilluttua aika pitkään ja illalla kävelin pienen lenkin syömäreissun merkeissä. Uimahousuja yritin katsella, mutta olivat liian pieniä. Viikko pari sitten unohdin uimahousuni kuivumaan yhteen hotelliin ja sen jälkeen olen käynyt uimassa en suinkaan nakuna, vaan ainoilla mukana olleilla kalsareilla. Onneksi ovat sentään tumman siniset ja slim-mallia. Illalla hotellissa ja myös muualla tällä alueella oli parin tunnin mittainen sähkökatko. Hotellin pojat jakoivat kynttilöitä huoneistoihin ja juuri ja juuri pärjäsi tuon ajan ilman internetiä. Sähköt napsahtavat päälle juuri, kun olin menossa nukkumaan.

Illallisen kävin syömässä torstai-iltana lähellä olevassa ravintolassa.

Perjantai 19.10.2018 Vapaapäivä Amedissa, 17 km / # 1990 km, +244 nm (11,1%)

Täällä Balilla ovat päivämatkat lyhentyneet Jaavaan verrattuna. Saari on tosi pieni eikä oikein tarjoa ihmeitä matkapyöräilyä ajatellen. Sen sijaan silmänruokaa Balilta löytyy, kauniita maisemia, upeita kukkapensaita ja ei voi kieltää – balilaisnaiset ovat myös kauniita ja siroja. Noita vapaapäiviä on alkanut kertyä siitäkin syystä, ettei ole juuri kiirettä aikataulun suhteen saaren pienuudesta johtuen.

Tupla-aamiainen Sahera-hotellissa.

Sahera Hotellissa Agoda pakotti minut varaamaan kahden hengen huoneen kahdella aamiaisella niin kuin monessa muussakin paikassa. Täällä ratkaisin ”ongelman” niin, että ensimmäisen aamiaisen vapaapäivänä söin ennen kahdeksaa (tuo ylempi) ja toisen (alempi kuva) kymmenen jälkeen. Välillä tein blogihommia huoneessani. Hotellilla ei ollut mitään sitä vastaan. Eivät edes kommentoineet vaikka oli sama tarjoilijapoika.

Sahera-hotelli oli mukava ja rauhallinen majapaikka. Altaaseen oli kiva pulahtaa aina välillä.

Välipäivänä ajelin ilman sen kummempaa suunnitelmaa Amedin rannikolla. Noissa parissa seuraavassa kuvassa olen kuitenkin rannikolta muutamia kilometrejä sisämaan suuntaan. Nousin hotellini läheltä Bagliin johtavaa tietä reiluun sataan metriin, mutta sitten käännyin takaisin ja laskettelin päätielle. Jos tuota Amedin päätietä sillä nimellä voi kutsua, sen verran kapea ja ylös alas vuoron perään kiemurteleva tie se on.

Vapaapäivänä tein muutamia pikku koukkauksesta päätieltä sisämaan suuntaan.

Samalta sisämaan koukkaukselta. Nyt ollaan Trek-ratsun kanssa tulossa jo alas päätielle.

Tuon hauskan kylttiviidakon huomasin rannikkotieni päässä, mistä käännyin takaisin hotellille. Hitsi, jos olisi ollut kyltintekovehkeitä tai edes tushia mukana, niin olisin tehtaillut Hämeenlinnalle oman kyltin. Katsoin karttaohjelmalla paikan päällä etäisyydenkin tänne. Kyltissä olisi lukenut Hämpton 10 877 km. Paremmin pitäisi varustautua…

Harmitti, ettei ollut tushia tai muuta kyltintekovehjettä mukana. Olisi Hämpton saanut omansa.

Pikku hiljaa ajelin takaisin Amedin rannikkoa hotellilleni päin. Tie kiemurteli välillä meren rannassa, välillä hieman ylempänä rantatöyräillä. Jyrkkiä nousuja ja laskuja oli vuoron perää ja tie oli tosi kapea. Amedin turistimerkityksen taustalla ovatkin pienet kalastajakylät, jonne on alettu rakentaa hotelleja. Tie on varmaan päällystetty jossakin vaiheessa, mutta muuten se on kuin vanhoilta ajoiltaan.

Tuossa linkissä on perustietoa Amedista in English: https://en.wikivoyage.org/wiki/Amed

Kaunista rantamaisemaa Amedin rannikolta. Kapea ja kimurantti tie nousi välillä ylös.

Toinenkin rantakuva nyt toiseen suuntaan. Upeita nuo kukkapensaat täälläpäin.

Rannikkokierroksen päätteeksi ajoin hotellille. Sitä ennen tein vielä lyhyen koukun meren rantaan kuvia ottamaan. Siellä hieman syrjässä oli vanhan ladon näköinen rakennus, minkä edessä oli valtavasti moottoripyöriä. Menin sisään katsomaan. Sisällä oli paljon täällä asuvia miehiä ja meteli oli kova. He eivät paljon edes kiinnittäneet huomiota kypäräpäiseen fillaristiin. Menossa oli kukkotappelu. Ensin lyötiin vetoja ja sitten laskettiin jo valmiiksi härnätyt kukot toistensa kimppuun. Kun yksi tappelu oli lopussa tai muuten laantumassa, laskettiin pajukoreista uusi kukko irti. Sairasta hommaa, aiemmin olen nähnyt televisiosta nyt livenä. Laitoin tuohon yhden videon pätkän siistimmästä päästä, missä varsinaista tappelua ei vielä näy. Toivottavasti netti jaksaa vääntää…

Kaksi kaunotarta vierekkäin Amedin yhdellä sen monista rannoista.

Hauska pikku patsas. Mitähän tuossa tekstissä lukee?

Pieni video kukkotappeluun valmistautumisesta….

Pojat ovat poikia joka puolella. Tuo oikeanpuoleinen ei tainnut tykätä kuvanotosta.

Kukkotappelun jälkeen nautin keiton piukkubaarissa ja ajoin takaisin hotellille. Ensimmäiseksi menin lillumaan hotellin mainioon uima-altaaseen. Nautin auringosta siihen asti, kun sen viimeiset säteet ulottuivat uima-altaan reunalle. Kysyin hierontamahdollisuudesta altaan taustalla näkyvän ravintolan tarjoilijalta. Hän sanoi hinnan (100 000DIR / noin 6 euroa) ja ilmoitti, että kestää noin 15 minuuttia hierojan saapumiseen. Tilasin hieronnan, jonka teki hieman vanhempi balilaisrouva. Hieronta kesti tunnin ja oli hyvä ja rentouttava kokemus. Tuota olisi kannattanut kokeilla jo aiemminkin reissulla. Vinkin hierontaan sain Malesiassa asuvalta Minna Strömgbergiltä. Kiitos Minna.

Sahera Hotelli jäi taakse ja matka jatkui. Viimeisen illan illallinen altaan taustalla.

Lauantai 20.10.2018 Amed – Padangbei 53 km / # 2043 km, + 600 nm (9,1 %)

Lauantaina jo alkumatkasta täyttyi tämän reissun kaksituhatta kilometriä.

Lauantai-aamuna onnistuin jo paremmin Agung-tulivuoren kuvaamisessa. Kraateri pilvien takana.

Aamulla tai oikeastaan aamupäivällä joskus ennen yhtätoista hyvästelin Amedin hotellini ja läksin kohti toista rannikkoa. Padangbai sijaitsee Balin kaakkoisrannikolla Amuk-lahden poukamassa. Se on tunnettu satama, mistä tehdään paljon matkoja laivalla tai pikaveneillä Lombokin saareen ja kolmelle Gili-saarelle sekä lähellä olevalle Nusa Penida-saarelle. Sen huomasi hyvin kaupungilla, kun jatkuvasti tarjottiin pikavenekyytejä Gili-saarille. Ajoin ensin seitsemän kilometriä tuttua tietä, mitä olin tullut torstaina Amediin. Nyt kävi hieman parempi tuuri tuon Balin korkeimman 3031 m korkean ja komean Agung-tulivuoren kanssa. Ainostaan sen kraateri oli nyt pilven peitossa.

Lauantain ajoreitti näyttää tältä. Aika hikinen ja tiukka nousu alussa 11%.

Lauantain alkumatka oli aika hikinen taival. Tie nousi noin viidentoista kilometrin matkalla reiluun kolmensadan metriin. Varsinkin tuo jyrkin vaihe, missä Komoot-appi näytti 11 % -nousua muutaman kilometrin serpentiiniosuudella,oli vaikea. Tosin nyt pystyin polkemaan koko nousun, toki aina välillä taukoja pitäen. Jyrkissä mutkissa oli välillä hieman pelottavan tuntuisia tilanteita, koska kapealla tiellä oli aika kova liikenne. Vauhti noissa jyrkissä kohdissa tippui sinne viisi kilometriä tunnissa vaiheille ja noin hitaassa vauhdissa pyörän vakaana pitäminen on vaikeaa. Kuorma-autot ohittivat kapealla tiellä pakosti aika läheltä, mutta hyvin siitäkin selvittiin.

Tässä kohtaa piti huilata, koska nousu oli 11 %:sta. Samalla sai otettua pari kuvaa.

Luotettava Trek-matkaratsuni huilaa samassa paikassa kuvanoton ajan.

Pyöräilijän motto – Ylämäen jälkeen tulee alamäki – piti jälleen paikkansa ja alamäessä sai nauttia laskemisen riemusta. Ylhäältä oli mukavat maisemat ja useaan otteeseen pysähdyin joko juomatauolle tai kuvaamaan tai yleensä molemmat samalla kerralla. Komoot-sovelluksella olin etukäteen katsonut reittini korkeussuhteet Padangbaihin asti. Loppumatkalla piti olla vielä yksi tiukka noin kolmen kilometrin nousu aina viiteen sataan metriin asti. Mutta matkalla onnistuinkin välttämään sen. Panin kännykän netin päälle ja pyysin Komoot-apin ilmoittamaan reittiolosuhteet, jos ajankin välillä rannikolle suoran reitin sijasta. Hups se korkea nousu olikin kadonnut, kun tein ehkä viiden kilometrin lisälenkin rannikon Candidosa-kaupungin kautta. Tuossa edellä olevassa Ridewithgps-rekisteröinnissä tilanne selviää hyvin.

Nyt ollaan jo laskeutumassa alas kohti rannikkoa. Tuolla taustalla kumparejonon taḱana on meri.

Serpentiinitie kiemurteli alas rannikolle laskiessa ja tarjosi erilaisia kuvakulmia.

Laskettelin merenrantaan Candidosan turistikaupunkiin, mikä vaikutti vilkkaalta kaupunkikeskukselta. Siitä eteenpäin ajoin rannikon lähellä perille asti. Aina välillä tie kipusi hieman kauemmaksi merestä, mutta yleensä merinäkymä säilyi ylhäältä käsin. Muutama kilometri ennen päätekaupunkiani oli pienehkö kylä tai kaupunki, missä oli juhlat käynnissä. Vapaapäivänä oli paljon ihmisiä liikkellä ja paikat oli koristeltu koko päätien osuudelta. Ei kuitenkaan selvinnyt, mistä oli kyse. Olisi pitänyt jututtaa jotakin paikallaolijaa. Tosin noita kummassakin kuvassa näkyviä korirakennelmia olen nähnyt matkan varrella muuallakin Balilla. Liittynevät jotenkin uskontoon, miten en tiedä.

Pienessä kylässä muutama kilometri ennen Padangbeihin tuloa oli jotkut juhlat.

Kylän raitti oli koristeltu hienosti. Nämä pömpelit liittynevät hindulaisuuteen…

Nyt ollaan perillä meren rannalla Padang Bayssa. Tuo motskarikaveri tuli juttusille.

Hotellini Dewivilla tuli vastaan vajaa kilometri ennen kaupunkia ja merenrantaa, mutta laskettelin siitä ohi ja alas keskustaan. Tuosta ylläolevassa merenrantakuvasta tulee aina mieleeni ensimmäinen ns. eläkepolkaisuni Roomasta Hämptoniin, jonka tein eläköitymisvuotenani 2013. Silloin olin taistellut kovia kokeneena itseni Roomasta Italian selkärangaksi kutsutun Apenniinien vuorijonon päälle liki puoleentoista kilometriin. Sitten alkoi nautinnollinen muistaakseni 50-60 kilometriä pitkä laskuosuus aina Adrian meren rannalle. Silloin ratsunani oli Insera Xcross-hybridi, jonka kuvasin Adrian meren rannalla palmujen huojuessa. Siitä reissusta alkoi eläkefillarireissujeni sarja. https://fillarantti.wordpress.com/2013/04/27/apenniinien-selatys/

Palkinto odotti perillä.

Tuon yläkuvassa näkyvän palkinnon nauttimisen jälkeen poljin ylämäkeä hotelliini. Sain huoneen yläkerroksista, mistä oli mukavat näköalat sisämaan suuntaan. Harmi vaan, että siinä suunnassa oli pilvistä auringon laskuun aikaan, kuten tuosta yhdestä kuvasta näkyy. Hotelli on ihan mukava, vaikka netti pätkiikin huoneessani. Välillä toimii hyvin ja välillä hyppää päältä pois. Nytkin kirjoitan tätä yhdeksän aikaan (nyt jo kymmenen…) alhaalla respan vieressä aamiaisen jälkeen. Tai oikeastaan aamiaisen söin jo pari tuntia sitten ja sitten aloin kirjoittaa muutamaa rästiin jäänyttä päivää.

Dewivilla Hotelli oli vajaan kilometrin keskustasta ylöspäin. Rauhallinen paikka.

Näkymä huoneeni parvekkeelta sisämaan suuntaan joskus auringonlaskun aikoihin.

Taidan tehdä tämän postauksen nyt loppuun asti, mikäli wifi vaan suostuu toimimaan. Tänään on suunnitelma ajaa Ubudiin, minne ei ole kuin vajaa viisikymmentä kilometriä matkaa. Ubud on yksi Balin tunnetuimpia turistikohteita ja siellä minulla on mahdollista vielä viettää kaksikin yötä. Ubudista on lyhyt matka Denpasariin ja lentokentälle, mistä torstaiaamuna lennän Suomeen.

Kategoriat: Yleinen

Jaavaa on kierretty ja on Balin vuoro

Perjantai-ilta 12.10.2018. Jaavan reissu taitaa olla muutamien päivien jälkeen finaalissa. Paluulentoni Balilta lähtee hiukan vajaan kahden viikon päästä. Haluan jättää aikaa Balin kiertämiseen ehkä noin viikon verran.

Näillä eväillä läksin Malangan hotellistani perjantaiaamuna kohti Probolinggoa.

Olen Probolinggon kaupungissa samassa tutussa majapaikassa kuin 23.-24.9., jolloin pidin täällä reissuni ensimmäisen vapaapäivän. Silloin tuli käytyä Bromo-tulivuorta ihastelemassa, mikä on ehdottomasti yksi saaren ykkösnähtävyyksiä. Se miksi olen täällä uudelleen, johtuu tekemästäni reitinmuutoksesta. Ollessani Malangissa saaren eteläpuolella, ajatus oli jatkaa kolmostietä itään ja sieltä suoraan Balin lautalle. Mutta kun tutkin ja kyselin asiaa tarkemmin, tuli mutkia matkaan (Kuva: Vaihtoehto A.).

A. Vaihtoehto: Korkeusmetrit +710 m / -1070 m

B. Vaihtoehto: Nousumetrit +1190 m / -1550 m

Suoraa tietä (Kuva: Vaihtoehto B.) olisi seuraavaan tiedossa olevaan majapaikkaan ollut reilu 120 kilometriä läpi etelärannikon vuoristoalueen, missä on vain pieniä kyliä kolmostien varrella. En halunnut ottaa riskiä jäädä yön selkään, vaan katsoin parhaaksi ajaa tänne pohjoisrannikolle ja jatkaa huomenna kaakkoon Jemberin kaupunkiin. Se on aiemmin kertomani kolmostien varrella, mutta jo selvästi edempänä. Loppujen lopuksi matkaeroa alkuperäisen ja muutosreitin välillä ei ole kuin vajaa kymmenen kilometriä ja tuolle hiukan suoremmalle vuoristoreitille olisi tullut nousumetrejä 1190 metriä, kun taas kiertoreitille niitä osuu vain 710 metriä. Ja ”pahassa” muistissani on vielä tuo 1900 metrisen vuoren ”ylikönyäminen” vajaa viikko sitten.

Tämäkin kaveri halusi kuvaan tänään Fillarantin kanssa jo alkumatkasta.

Perjantai 12.10.2018 Malang – Probolinggo 94 km / # 1529 km, +191 m (max 4,6%)

Tuo lovi profiilikuvassa johtuu siitä, että Ridewithgps on ollut pois päältä (noin 20km) osan aikaa.

Perjantaipäivä oli juuri sellainen kuin kartalta ja Komoot-profiilista päättelinkin. Helppo. Ensin piti nousta Malangin kaupungista lähtien vajaa viisitoista kilometriä loivasti noin 530 metriin. Tuo Ridewithgps-profiilikuva ei näytä nousua kokonaan, koska ohjelma oli hypännyt päältä pois kuvasta näkyvän suoran osan ajaksi. Samoin kartalla näkyy vastaavasti tuon aikaa vain suora viiva. No onneksi minulla oli kaksi muuta mittaria päällä, pyöränmittari ja fillarinavini PikkuG. No problems…

Perjantain hienon noin 40 kilometrin laskun loppuvaihe on käsillä ja lasku on muuttunut loivaksi.

Hienoin ajo-osuus tuli tuon kevyen nousun jälkeen, kun sai lasketella ihan rannikolle asti eli noin neljäkymmentä kilometriä. Aluksi oli aika vauhdikasta alamäkeä, vauhti tuppasi ylittää viisikymppiä, mutta onneksi tien päällyste oli hyvä. Uskalsi antaa painaa. Toki vilkas liikenne asetti omat rajoituksensa, mutta aika monta muuta moottoroitua kaksipyöräisiä tuossa vauhdin hurmassa tuli aika jaoin ohitettua. Jyrkän osuuden jälkeen alamäki tasoitti laskunopeuden sopivaksi noin kolmenkympin molemmin puolin. Mutta hauskaa se oli niin kauan kuin sitä kesti!

Salakuvaaja ikuisti puun takaa tämän maanviljelijän pellollaan. En tiedä huomasiko edes

Tuossa alemmassa kuvassa olen jo Probolinggon kaupunkiin tulossa. Hiukan oli nostalginen olo. Olihan ajanut samaa AH2-tietä reilu pari viikkoa sitten vastakkaiseen suuntaan. Tänään tuota tuttua tieosuutta osui reitilleni noin kolmekymmentä kilometriä. Tosin paljoakaan en muistanut yksityiskohtia tien varrelta. Johtuneeko siitä, että nyt ajosuunta oli vastakkainen.

Nyt jo loppusuoralla Probolinggon kaupungin sisääntulotiellä. Tuttu kaupunki parin viikon takaa.

Olin aamulla lähtiessäni Malangista varannut saman tutun majapaikan kuin reilu pari viikkoa sitten. Ajoin Guesthouse Wahidin portista sisään ja paikat tuntuivat heti tutuilta. Panin pyöräni samaan paikkaan ja menin ilmoittautumaan. Tunnistivat heti Fillarantin ja sain kertoa reitistäni. Sain jopa saman huoneen nro 12 kuin aiemminkin. Muistin, että täällä oli hyvä pyykkitupa ja kävin respasta kysymässä pesuainetta, koska aiempi täältä saamani pussi oli jo matkan varrella loppunut. Vaatteet tulivat taas pestyä ja pesuainepussi täytettyä. Olen koko reissun ajanut samalla ajoasulla; hihaton paita ja ohuet pyöräpöksyt. Toki olen pessyt niitä, jos ei päivittäin, niin muutaman päivän välein. Toinen setti odottaa käyttöään. Toisaalta tämä lämpö puoltaa käyttämääni kevytasua. Toki se toinenkin setti on lyhythihainen ja -lahkeinen.

Tuttu Guesthouse Rumah Wahidin- majapaikkani muutaman viikon takaa toivotti tervetulleeksi.

Tukka hyvin kaikki hyvin! Kysyin respasta parturia ja läksin kävellen sinne. Sitä parturia, mihin sain ohjeet, en löytänyt. Löytyi toinen ja pääsin heti käsittelyyn. Parturissa oli paikalla kolme työntekijää ja kuvassa näkyvä nuori kaveri ymmärtääkseni hiukan ”painostettiin” leikkaamaan tukkani, koska hän osasi muutaman sanan englantia. Poika oli alussa selvästi peloissaan, mutta pikkuhiljaa homma asettui uomiinsa ja lopputulos oli mielestäni ihan hyvä. Tukanleikkuu ja leikkuun jälkeen olisivat vielä pesseet tukkani (olin juuri hotellissa pessyt), joten siitä kieltäydyin. Maksun aika tuli ja summaksi ilmoitettiin 25000 DIR eli 1,4 euroa. Tukanleikkuu jos mikä on käsityötä ja ainakin puoli tuntia meni. En ole selvillä Indonesian palkkatasosta, mutta uskomattoman pieni summa. Pojalle annoin kymppitonnin hyvää. Lopuksi kaikki halusivat kuvaan ja pienen mediatapahtuman luonne siitä lopuksi syntyi.

Parturireissusta syntyi pienimuotoinen mediatapahtuma. Koko henkilökunta mukana.

Nuori parturini antoi ymmärtää, että homma ei ole vielä valmis, mutta sain luvan ottaa kuvan.

.

Lauantai 13.10.2018 Probolinggo – Jember 102 km / # 1629 km, +528 nm (max 7,9%)

Lauantain sääennuste lupasi aika kuumaa keliä. Iltapäivälle luvattiin peräti 38 astetta ja täysin aurinkoista. Tuo ennuste oli jo 6:49, jolloin lämpötila oli 27 astetta. Olin tuohon aikaan aamiaisella Wahidin majatalossa. Hiukan harmittaa, miksen ottanut tätä reissuani kuukautta myöhemmälle pahimmalle Suomen rospuuttoajalle. Suomessahan on nyt loistosyksy, minkä olen monista kuvista nähnyt. Pelkäsin reissua varatessani täällä näihin aikoihin alkavaa sadekautta. Ainakaan tähän mennessä koko reilun kolmen viikon aikana ei ole tullut tippaakaan vettä taivaalta, mikä lienee harvinaista. Jäitä on ollut lasissa ja vettä pullossa.

Yksi kiipeäminen sisältyi lauantain reittiin, tosin aika maltillinen. Ylämäen jälkeen tulee alamäki.

Tottakai tuo nousu näyttää profiilikuvassa jyrkältä, mutta sitä se ei tosiasiassa ollut. Maksimijyrkkyys oli 7,9% jossakin kohtaa, mutta kaiken kaikkiaan nousu mertenpinnan tasolta vajaaseen kolmensadan metriin oli helpohko, mutta toki hikinen. Sen jälkeen sai sitten lasketella toistakymmentä kiolometriä. Loppuosa matkasta olikin sitten suhteellisen tasaista, lopussa loivaa nousua tänne Jemberiin.

Tässä ollaan ajamassa Lumajangin piirialueen portista sisään eli ollaan jo aika etelässä.

Alkumatkasta oli aika puuskainen vastatuuli. Tuo sääennustekuva näyttää 3 m/s etelätuulta eli suoraan vastaan, mutta nuo puuskat kyllä olivat voimakkaampia, koska välillä nousi oikein pölypilviä. Onneksi tuuli hieman laantui, kun maasto alkoi nousemaan, mutta tuuli selvästi hidasti ajoa koko tuon etelään ajo-osuuden aikana. Välillä meinasi alkaa jo harmittamaan, kun lähtiessä olin laittanut Facebookiin tuon sääennustekuvan ja kehaissut hienoa pyöräilykeliä. Pikkuhiljaa tilanne alkoi kuitenkin tasoittua, tuuli hiukan hiljeni sisämaassa ja tie alkoi kääntyä kaakkoon. Tosin lämpö alkoi sitten vastaavasti nousta ja pakotti pitämään juomataukoja usein. Nuo breikkipaikat ovat aika usein osuneet paikallisen kauppaketjun Alfamartin terasseille, niin tänäänkin.

Tässä Trek-ratsuni katselee alas rotkoon sillalta ja taustalla näkyy loivaa vuoren rinnettä.

Tuo kaunis kukkapensas sai ajamaan tien oikella puolelle. Buka ja open ovat sama asia.

Lauantaina peltotyöt ja monessa paikkaa myös tietyöt olivat käynnissä. Tuossa kuvassa taitaa olla siirrettävä puimakone, minkä ympärillään paikallinen väestö hyörii. Samannäköisiä hattuja näkee ympäri Aasiaa.

Otin tämän kuvan pikkutelellä tien varrelta. Yksi mies porukasta näytti eleillä – money, money…

Yllättävän helposti tämän päivänkin ajo sujui, vaikka matkaa kertyi ja nousua ja kuumuutakin oli sentään. Alkaa taas matkapyöräilyn hauskuus löytymään. Muutama päivä sitten ajo oli paljon nihkeämpää. Tänään olin pyörän päällä vajaa viisi ja puoli tuntia, mutta tienpäällä noin kahdeksan ja puoli tuntia. Onneksi läksin ajamaan aamulla jo varttia yli seitsemän.

Komea moskeija Jemberin keskustaan ajaessa. Harmi kun en jaksanut työntää tuota bussia pois.

Jemberin kaupunkiin saavuin noin puoli neljältä. Varasin hotellin noin kymmenkunta kilometriä ennen kaupunkia viimeisen AlfaMart-pysähdyksen aikana. On se vaan kätevää, kun puhelimessa on SIM-kortti. Aiemmin reissuillani en ole koskaan sitä ottanut, koska olen pelannut pelkästään hotellien ja taukopaikkojen wifi-yhteyksillä. Nyt hommasin tuon SIM-kortin jo Balilla ja hyvin se on riittänyt koko reissun ajan. Eikä se maksanut kuin muistaakseni vajaa viisi euroa ja siitä on kulunut vasta noin puolet, jos olen ymmärtänyt oikein. Nyt kirjoitan tätä postausta edullisessa New Merkada Hotellissa ( 15 euroa) aamiaisen kera. Ei mikään huippuhotelli vaan normi kolmen tähden aika vanha hotelli ydinkeskustassa. Yllätykseksi oluttakin löytyi hotellista.

Sunnuntain reitti näyttää tältä. Nousua 730 metriin ja sitten alas. Jossakin kohtaa jopa 11%.

Ennen kuin katsoin Komoot-sovelluksella tuon huomisen reitin, varasin onneksi majapaikan vain noin 70 kilometrin päästä. Banyuwangiin ja sen jälkeen Balin lautalle olisi ollut matkaa yli sata kilometriä enkä halunnut kolmantena peräkkäisenä päivänä ajaa noin paljon. Varasin Agodan kautta Gentengista Mahkota Hotellin. Onneksi, koska tuo profiili näyttää kiipeämistä kuitenkin yli seitsemään sataan metriin ja pahimmat paikat Komootin mukaan ovat noin 11%:sia vaikka tuo profiili näyttää kovin loivalta. Ihan sopivan tuntuinen sunnuntaiajelu! Katsotaan, mitä huominen tuo tullessaan.

Sunnuntai 14.10.2018 Jember – Genteng, 71 km / # 1702 km, +718 nm (10,4%)

14.10.2018 meidät vihittiin Joensuun kirkossa. Matkaan on mahtunut ylämäkiä, jos myös alamäkiä, mutta niin vaan yhdessä ollaan. Laitoin jo aikaisin aamulla Facebookiin onnittelupäivityksen vaimolle ja illalla soittelimme päivittäiset Face-timepuhelut.

Tänään on meidän 46. hääpäivä. Onnea Ullalle! Ukko reissussa ja vaimo kotona. Tasapuolista?

Olipa hyvä, että eilen katsoin tuon reittiprofiilin. Oli helpompi valmistautua ajoon, kun tietää miten pitkä nousu on edessä ja mitä sieltä tuleman pitää. Tänään tiesin tasan tarkalleen, missä vaiheessa tulevat ne kaksi pahaa paikkaa nousussa. Ensimmäinen oli 27 kilometrin päässä lähdöstä ja toinen 37-38 kilometrin kohdalla eli nousun huipulle tultaessa. Näkyvät muuten oivallisesti tuossa korkeusprofiilikuvassa. Kummassakin paikassa oli muutaman kilometrin mittainen aika jyrkkä serpentiinitieosuus. Etukäteen Komoot-sovellus peloitteli ennen huippua 11% jyrkkyydellä. Kun katsoin Ridewithgps rekisteröinnin, se ilmoitti maksimin olleen 10,4% ilmeisesti ennen huipulle tuloa. Aika hyvin selvisin tänään tuosta liki neljänkymmenen kilometrin nousupätkästä. Hiki virtasi ja taukoja piti pitää, mutta taluttamaan en joutunut missään vaiheessa.

Aika hikinen kiipeämispäivä. Pääosin loivaa, mutta pari muutaman kilometrin serpentiiniä.

Lähtiessäni aamulla puoli yhdeksän jälkeen ajamaan keskustahotellistani, Jemberin keskustassa oli aikamoinen hässäkkä päällä. Oli markkinaa ja meininkiä, musiikki soi ja useampi bändikin esiintyi kadunvarrella. Hiukan ennen ydinkeskustasta poisajoa pysähdyin paikkaan, mikä oli täynnä telttoja ja erilaisia näyttelyrakennelmia. Sisäänmenoportin tekstistä päättelin, että kyseessä olivat kuljetusalan messut. En viitsinyt mennä pyöräni kanssa sisälle, mutta portin tuntumassa tuo kuvassa näkyvä naisporukka pyysi minut kuvaan. Tottelin kiltisti arvonladyja ja otatin myös omalla kännykälläni kuvan. Hauskaa porukkaa!

Jemberissa oli kuljetusalan messut ja kova hyörintä. Messuemännät halusivat Fillarantin kuvaan.

Kymmenkunta kilometriä kaupungista lähdön jälkeen oli pääosin maaseutumaisemaa ja nousu oli maltillista. Ajelin kaikessa rauhassa ja otin kuvia. Tai oikeastaan rauhaa ei ollut aika kovasta liikenteestä johtuen. Tie oli kapea ja autoja ja motskareita hurahteli yhtenään ohitseni. Pelloilla oli paljon ihmisiä töissä. Ilmeisesti täällä tosiaan muslimimaassa perjantai ja lauantai muodostavat viikonlopun ja sunnuntai on jo työpäivä.

Alkumatkasta nousu oli loivaa ja tien varrella näkyi monia riisiviljelmiä. Riisi vaatii vettä.

Työt olivat täydessä käynnissä pelloilla. Tuossakin oli ainakin tusina, joista telellä rajasin kolme.

Tie nousi nousemistaan ja ensimmäinen tiukka serpentiinitiepaikka tuli hiukan vajaan 500 metrin korkeudessa. Jouduin käyttämään pienintä vältyspariani, edessä 34 ja takana 32 hammasta, mikä oli passeli tien jyrkkyyteen nähden. Jonkin verran poljin lyhyitä pätkiä myös ”putkelta”. Juotavaa piti hommata muutaman kerran lisää noista vakipaikoiksi muodostuneista AlfaMart-myymälöistä. Samalla tuli aina tarkistettua Facebook-päivitystilanne ja katsottua kännykän kartasta missä kohtaa mennään.

Tämä kuva on otettu jo alastuloa uudessa ehkä noin kuuden sadan metrin korkeudessa.

Nousu loppui, kun pyöränmittarini näytti jotakin 37 kilometriä. Sitä ennen oli muutaman kilometrin mittainen jyrkin serpentiiniosuus, issä sai polkea ihan tosissaan. Ohiajavat huutelivat kannustuksia ja näyttivät peukkua. Siitä on tullut jatkuva tapa täällä. Kun nousu loppui, oli lyhyt kylätasanne ja sen jälkeen serpentiini vei alaspäin. Ylhäällä alkulaskussa oli vaan niin pirun huono päällyste, ettei uskaltanut laskea vaan koko ajan piti jarrutella kuoppien ja tien murtumien vuoksi. Onneksi sitä ei kestänyt kuin ehkä viitisen kilometriä ja sen jälkeen tie parani.

Aika alhaalla oli pieni kylä, missä oli yhtenään näitä pläkkisepän kojuja. Kilke kuului taka-alalta.

Kun olin laskenut toistasataa metriä, kurvasin suositulle taukoalueelle, missä oli useita ravintoloita. Siinä vaiheessa oli aika tarkkaan puolipäivä ja katsoin parhaaksi haukata jotakin. Tilasin Soto Ayamin eli kanakeiton ja pullon mineraalivettä, mikä osoittautui hyväksi valinnaksi. Ei tullut ähky mutta sai sopivasti energiaa. Paikalla kului varmaan tunnin verran, mutta toisaalta tiesin että päivän työt oli jo tehty. Loppumatka oli laskettelua ja liki tasaisella sai polkea lisää vauhtia. Tosin vastatuuli oli aika navakka ja hillitsi turhankin nautintoa ja paljon laskemisvauhtia.

Kuva on otettu alhaalla hiukan ennen tuloa Gentengin kaupunkiin. Tyypillinen liikennenäkymä.

PikkuG ei tunnistanut hotelliani, mutta kännykän kartasta katsoin sen paikan etukäteen ja juuri sillä pyöränmittarin näyttämällä kilometrimäärällä näkyi Mahkota Hotelli tien oikealla puolella. En viitsinyt edes pysähtyä siinä, vaan ajoin kilometrin kaupungin keskustaan ja nyt vuorostaan Indomaretin myymälässä kävin juomassa kahvit ennen hotellin ajoa. Hotellini on jo parhaat aikansa nähnyt ja suoraan sanoen vaatimaton vajaan 15 euron majapaikka. Tosin äsken kävin alhaalla hotellin ravintolassa syömässä Nasi Goreng Mahkutan ja se oli tosi maukas tapaus. Ei muuta kuin koisaamaan…

Nasi goreng Mahkuta ja pullo mineraalivettä 31000 DIR eli noin 1,8 euroa.

Huomenna maanantaina aion jättää Jaavansaaren taakseni ellei mitään kommelluksia satu. Varasin nimittäin Balilta majapaikan huomiselle. Lautalle on matkaa noin viisikymmentä kilometriä, sitten lautalla yli ja satamasta majapaikkaan on karttaohjelman mukaan reilu kolmekymppiä. Toivotaan, että homma pelittää. Majapaikasta joudun joka tapauksessa maksamaan noin 15 euroa saavun paikalla tai sitten en.

Laiva jätti sataman ja Jaavan taakseen. Onkohan tuo komea vuori taustalla Gunung Raung 3320 m tulivuori.

Pelittihän se… Maanantai-iltana istun Dimpil Homestay bungalowin terassilla lämpimässä etelän yössä ( hys… ja lasissa on kylmää olutta; nyt ollaankin jo Balilla). Lyhyen kaavan mukaan maanantain ajopäivä: Läksin aamulla kahdeksan jälkeen Gentengin hotellistani ajamaan kohti lauttasatamaa, jonne matkaa oli noin 50 kilometriä. Noin yhdentoista aikaan jonotin reilut puoli tuntia lippua laivaan. Balin Gilimanukin satamasta oli matkaa majapaikkaani vajaa neljäkymmentä kilometriä. Jaavan ja Balin yhden tunnin aikaero nipisti tunnin pois, mutta iltapäivällä ennen viittä ajoin nykyiseen majapaikkaani.

Dimpil Homestay bungalowini sisäänkäynti ja terassi. Mukava tässä on istuskella iltaa.

Upea prinsessasänky, minkä päällä tuoreet kukat antoivat ihanan tuoksun huoneeseen.

Dimpil Homestayn altaassa en ole vielä pulahtanutkaan, mutta ehkä myöhemmin.

Maanantai 15.10.2018 Genteng (Jaava) – Pemuteran (Bali) 88 km / # 1790 km, +300m

Maanantaiaamuna läksin kahdeksan pinnassa ajamaan Gentengin hotellistani. Portinvartijalle huikkasin, että olen menossa Balille. Varmaan kaveri ihmetteli, kun vahingossa läksin vikasuuntaan aivan tien varressa olevasta hotellistani. Itse huomasin asian vasta reilun kilometrin ajon jälkeen. Ihmettelin, kun tie nousee koko ajan loivasti ylöspäin. Kaiken järjen mukaan sen piti olla päinvastoin. No PikkuG ehti samoihin aikoihin herjata, että tee U-käännös. Siitä sitten Trek-ratsu alamäkeen ja hotellin kohdalla vain heilautin kättäni portinvartijalle.

Taitaa olla viimeinen Jaavan puolella otettu maisemakuva maanantaiaamuna.

Ajoreitti oli helppo kuten profiilikuvastakin voi päätellä. Sen verran poikkesin PikkuGeen ehdottamasta reitistä, että koukkasin Banyuwangin keskustan läpi nähdäkseni kaupungin. Kaupungin keskustassa oli vilkas arkipäivän hyörintä aamukymmenen jälkeen. Ketapangin lauttasatamaan tulin muutama minuutti yli yhdentoista. Ensin ajoin autoväylää, mutta joku vartija komensi minut kaksipyöräisten pitkään jonoon. Siinä pitikin jonottaa lipunostoa ainakin puoli tuntia. Lipunhinta pyöräilijälle on 7500 DIR, mutta lipunmyynnissä eivät suostuneet myymään sillä hinnalla. Ensin piti ostaa joku saakelin kortti 25000 DIRillä ja sitten vasta lippu. Ottivat minulta alussa vielä väkisin motskarihinnan 24000 DIR, mutta kun menin oikein valokuvan kanssa näyttämään, sain erotuksen takaisin. Pikkurahojahan nuo ovat suomaiselle, mutta tarkanmarkan poikaa harmitti.

Näillä tasoilla pääsee Jaavalta Balille. Ihmetytti vaan sen pakollisen kortin osto paluumatkalla.

Laivamatka taisi kestää tunnin verran ja samalla sain ladattua pienestä mukana olevasta varavirtalähteestä kännykän akkuani täyteen. Jo tässä vaiheessa aivan pika-analyysi Jaavan reissustani. Kohokohdat turistille olivat Bromon tulivuori ja Borobudurin temppelialue, nuo saaren ehkä kuuluisimmat nähtävyydet. Mutta sitten… Ihmisten ystävällisyys ja halu ottaa kontaktia. Harvoin missään olen tavannut yhtä sydämmellistä porukkaa kuin Jaavalla. Jo Balilla tuntuu, että ihmiset ovat hiukan hitaamman sorttisia tuossa mielessä kuin Jaavalla. Ja jos vielä yhden kohokohdan nostan pika-analyysissa esiin. Tuo silloin kamalalta tuntunut yli 1900 metriin kiipeäminen (tai pyörän työntäminen) oli kuitenkin jälkikäteen itsensä voittaminen. Samalla pääsin ehkä maisemallisesti hienoimmille paikoille Sarangan vuoristokylän maisemissa.

Sinne taustalle tuo iso Jaavansaari kaikkoaa, but we love Indonesia.

Lauttasatamasta lähdön jälkeen panin PikkuG:lle osoitteeksi Pemuteran kaupungin, missä varaamani majapaikan piti sijaita. Matkaa sinne oli vajaa neljäkymmentä kilometriä. Hiukan jo nälätti, olihan kello jo kahden pinnassa iltapäivällä Balin aikaa. Kiskaisin Trek-ratsuani suitsista ja pysähdyimme tienvarsikojulle haukkaamaan pikalounaan; riisiä ja kanaa. Tosin täällä Balilla taitaa saada jo sianlihaakin, mikä tiukalla Jaavan muslimisaarella oli pannassa.

Tässä ajelen jo Balilla kohti koillista. Vuorijono oikealla sävytti aika tasaista ajoreittini.

Tie, jota iltapäivällä ajoin oli kapea, mutta hyväpintainen. Liikennettä oli vähemmän kuin Jaavalla.

Dimpil Homestay -majapaikka oli muutama sata metriä kaupungin pääkadulta sisämaan puolelle. Minulla oli kännykän karttanäytöltä aika tarkka kuva sen sijainnista, mutten millään huomannut majapaikan kylttiä lukuisten muiden joukosta. Kysyin yhdeltä naiselta ja hän hyppäsi kevytmoottoripyöränsä päälle ja pyysi seuraamaan. No matkaa ei ollut puolta kilometriäkään. Sattui vielä hauskasti, kun lopussa kiittelin naista. Hän jäi juttusille majapaikan pitäjärouvan kanssa ja kertoi siinä samalla, että he ovat serkkuja.

Tuossa sängyssä olisi ollut mukava nukkua prinsessan kera, mutta hyvin nukutti nytkin.

Kirjoitan tätä nyt tiistaina aamulla yhdeksän pinnassa. Aamiaisella kävin heti sen alkaessa puolikahdeksalta ja sitä ennen ehdin tekemään jo pienen kävelylenkin. Jaavalla tottui heräämään jo kuudelta aamiaiselle, mutta ainakin tässä majapaikassa aamiainen tarjoiltiin vasta puoli kahdeksan aikaan. Aamiainen oli aika kevyt meikäläiselle suursyömärille. Ensin pieni lautanen kauniisti aseteltuna hedelmän paloja. Sitten tuotiin kaksi paahtoleipää ja vihanneksilla täytetty omeletti sekä kuppi kahvia. Ei tuolla pitkälle pötki, mutta onhan täällä Balilla herkkuja.

”Omenapuuni” aivan bungalowin edustalla. Mikähän tuo noin 15 sentin kokoinen hedelmä on?

Olen ajanut aika monta päivää peräkkäin ja ajattelin pitää nyt täällä Balilla ensimmäisen vapaapäivän. Tämä kaupunki vaikuttaa mielenkiintoiselta ja vilkkaalta paikalta. Varasin kuitenkin ensi yöksi toisen majapaikan, osin vaihtelun ja osin Agodan hyvän tarjouksen pohjalta. Loistavat arvioinnit saanut Tiara Homestay Pemuteran Bali pitäisi sijaita noin kilometrin päässä lähellä meren rantaa. Taidanpa laittaa pikkuhiljaa kimpsut pyörän päälle ja viedä kamat uuteen osoitteeseen. Sitten on aikaa tehdä pieni pyörälenkki lähiseutujen tutustuen. Mutta sitä ennen yritän saada tämän postauksen maailmalle ja teille rakkaat lukijat.

Kategoriat: Yleinen

Etelärannikolla ja maanjäristys

Kirjoitan tätä maanantai-iltana Tulungagungin kaupungissa. Oli hienoa majoittua hikisenä tämän reissun ehkä upeinpaan hotelliin, Crown Victoria Hotel. Hotelli näkyi hyvin tien varteen ja kurvasin respan eteen hikisenä. Vastaanotto oli komea. Kaksi henkilöä nainen ja mies tulivat ulos ottamaan vastaan. Toinen neuvoi pyörälleni paikan ja myöhemmin soittivat vielä huoneeseeni siirtäneensä pyörän sisävarastoon. Toinen vei minut ilmoittautumaan ja ojensi kaksi tervetuliaisjuomakuponkia, joista toisen nautin heti aularavintolassa ennen huoneeseen menoa ja toinen loppujen lopuksi unohtui lompakkooni. Kun istahdin ravintolaan, minulle tuotiin respasta pieni pyyhe, millä sain kuivata enimmät hiet. Ravintolon listalta huomasin, että täällä muslimimaassa vaikeasti saatavaa olutta oli valikoimassa. Tilasin hampurilaisannoksen ja ison pullon Bali Hai-olutta huoneeseeni. Aamulla olin lähtenyt kovin kevyellä ns. mannermaisella aamiaisella ja nälkä alkoi kurnia mahassani jo iltapäivällä kolmen jälkeen hikisen päivän ajon jälkeen.

****Crown Victoria Hotellin tilava 26 neliön huone tarjosi viihtyisän olosijan reissaajalle.

Kylläpä maistui välillä nämäkin herkut ainaisen riisinsyönnin vastapalana. Ja olut!

Hieno fiilis! Puritaanisessa ja fyysisessä reissussa osaa arvostaa näitä hetkiä. Suihkuun ja kohta sen jälkeen soi ovikello ja tilaamani hampurilaisannos ja olut kiikutettiin sisään. Saatuani tavarani järjestykseen läksin syönnin jälkeen alakerran saunaan ja altaalle. Sauna oli todella kiva yllätys, ensimmäistä kertaa tällä reissulla. Ja se oli ihan kunnon suomalaistyyppinen sauna. Olin siellä yksin ja sain mättää mieleni mukaan vettä kiukaalle. Sitten kylmävesialtaaseen ja uima-altaaseen ja taas saunaan etc. Allas oli noin viisikymmentä metriä pitkä ja syveni kohta kaksimetriseksi. Aiemmat altaat ovat olleet tällä reissulla vain 1,2 metriä syviä, missä ei juurikaan voi uida kunnolla.

Uima-alaltaan toinen pääty näkyi sopivasti huoneeni ikkunasta.

Maanantai 8.10.2018 Ponorogo – Tulungagung 87 km / # 1315 km, +530 nm

Maanantaina ajelin vajaan 90 kilometriä Ponorogosta tänne Tulungagungiin. Ensimmäistä kertaa tällä matkalla oli kunnon vastatuuli liki koko matkan. Vajaan kymmenen kilometrin kiipeämisosuudella tuuli ei juuri haitannut, koska siellä oli mutkittelevaa serpentiinitietä ja toisaalta vuorenrinnekin suojasi tuulelta. Onneksi noin 15 kilometriä ennen matkan loppumista, tie ja osin tuulikin kääntyi sivutuuleksi ja osin jopa sivumyötäiseksi. Jaavan pohjoisrannikolla ajoin liki koko ajan hyvässä sivu- ja myötäisessä ja nyt näyttää, että tuulet täällä etelärannikolla puhaltavat edelleen samaan itä-länsisuuntaan. Valitettavasti ajosuuntani on nyt kohti länttä ja Balia, mistä reissuni aloitin.

Ridewithgps oli unohtunut kiinni taukopaikalla noin kymmenen kilometriä ennen loppua.

Tuuli oli ehkä se hankalin tänään. Tuo kartassa näkyvä vajaaseen puoleen kilometriin noussut kiipeämisosuus oli suhteellisen sopivaa ja sitä pystyi ajamaan toiseksi pienimmällä välityksellä 34 – 28. Kaltevuusprosentit nousivat vain noin seitsemään. Ilma oli taas tavanomainen. Lämpöä noin 35 asteen molemmin puolen. Täällä tuo lämpötila alkaa menettämään merkityksensä, koska se jatkuvasti iltapäivisin nousee noihin lukemiin ja siihen on jo tottunut hyvin. On sitten melkein sama, onko maksimi 35 tai 38 astetta, koska tuuli joka tapauksessa viilentää ajaessa.

Trek-ratsu ansaitulla tauolla vuoriosuudella. Onneksi lyhyt kiipeäminen ja upea lasku sen jälkeen.

Ajoin jonkun koulun ohi, minkä kuuli aidan takaa lasten ilonpidosta välitunnilla. Pyysin muutamaa oppilasta kuvaan ja kohta siihen juoksi koko ajan lisää. Oppilaat suorastaan kilpailivat olla kuvattavina, mikä on koko ajan ollut tunnusmerkillistä täällä Jaavalla. Paitsi lapset myös aikuiset pyytävät vähän väliä ottamaan kuvia itsestään kanssani. Eiköhän nuo oppilaiden innokkaat ilmeet selvitä asiaa hyvin. Hauska ja palkitseva tilanne.

Oppilaat lienevät siinä kymmenen vuoden molemmin puolin vai mitä sanovat asiantuntijat?

Tytöt juoksivat kuvaan etunenässä, mutta ehti siihen muutamia poikiakin.

Tie nousi vuorenrinnettä kiemurrellen vain noin 450 metriin ja sen jälkeen seurasi hieno lasku reiluun sataan metriin. Lasku oli siinäkin mielessä nautittava, että tie oli yhtä tienparannusosuutta lukuunottamatta hyväpintainen. Sai laskea ihan hyvällä vauhdilla, koska jyrkkyyskään ei ylittänyt noin seitsemää prosenttia missään vaiheessa. Toki jatkuvat serpentiinitien mutkat antoivat haastetta. Pyörässäni on hydrauliset levyjarrut, mitkä ovat aivan ehdottomat näissä olosuhteissa. Viime blogipostauksessa kerroin hurjasta yli 1900 metrin vuorentasanteen ylityksestä. Sen pahimmillaan yli 20 prosentin laskut ja varsinkin Sarangan kaupungissa muutama tosi kauhea katujykänne olisivat jääneet laskematta perinteisellä vannejarrulla.

Kauniita kukkapensaita kasvoi siellä täällä tien varressa. Antoivat kauniit kehykset ajamiselle.

Tie oli yllättävän tasainen vuoriosuudella. Tässä jo vuoren päällä ja kohta mennään liukkaasti alas.

Komeaa vuorimaisemaa näkyi kumminkin puolen tietä, koska ajoreitti kiemurteli vuorten välissä.

Illalla en edes viitsinyt mennä ulos viihtyisästä hotellista, koska tuo iltapäivän hampurilaisannos ja kaksi isoa antoivat sopivasti energiaa. Toisen kerran tällä reissulla katsoin IPadista Areenan tarjontaa. Eilen illalla vuorossa oli ruotsalainen laadukas Aika on meidän uuden tuotantojakson toinen osuus. Ykkösosuuden katsoin viikko sitten. Myös Urheiluruutua Areenasta ja ihan pätkä Tanssii tähtien kanssa tuli vilkaistua Katsomosta. F-Securen Freedome VPN-sovellus on tosi kätevä reissussa. Paitsi, että se suojaa internet-yhteyttä luvattomilta katsojilta, se antaa mahdollisuuden seurata Suomen television maarajoitettuja ohjelmia. Vuosisopimuksella Freedome on sitä paitsi edullinen (29,90). Pienenä vinkkinä reissaajalle.

Ajopäivän toinen palkinto vielä saunassa käyntireissun jälkeen hotellissani antoi hyvät yöunet.

Kello on nyt kohta puoliyhdeksän tiistaiaamuna. Yleensä olen mennyt aamiaiselle jo kuuden pinnassa, mutta nyt halusin nauttia hotellista ja kirjoittaa aamulla tätä postausta. Tämän päivän suhteen suunnitelmat ovat vielä täysin auki. Vaihtoehtoja pyöri jo illalla mielessä. Pitääkö täällä välipäivän vai ajaako pätkä iltapäivällä eteenpäin? Jälkimmäistä puoltaisi se, että mikäli jään tänne, seuraavaksi edessä on aika haastava sadan kilometrin ajo turistikohde Malangan vaiheille Kepanjeen. Haastavuus tulee Komoot-sovelluksen profiilikuvauksen mukaan loppumatkan pitkästä ja jatkuvasta noususta noin puoleen kilometriin. Tai sitten ajaa vajaa neljäkymppiä kartalta helpolta näyttävää reittiä Blitarin kaupunkiin, mikä sopivasti jakaisi tuon satasen etapin kahtia. Ratkaisun jätän aamiaisen jälkeen….

Hotellini aamiainen oli monipuolinen ja tosi laadukas. Tuli tankattua ja nyt pitää sulatella.

Crown Victoria Hotellin**** buffeeaamiainen oli laadukas ja hyvin monipuolinen. Lisäksi palvelu oli huippuluokkaa, vaikka pääosin kyse oli buffee-aamiaisesta, paikalla oli paljon henkilökuntaa tarjoamassa lisää teetä tai kahvia ja viemässä käytettyjä astioita niiden tyhjennettyä pois. Hymy täällä on herkässä ja se luo maukkaan ruuan ohella hyvän mielen. Tässä muutama kuva tarjonnasta….

Pääosin aamiainen oli buffee, mutta lisäksi paikalla oli munakkaan paistajat ja vohvelin tekijä.

Lopuksi tottakai sweet-osastoa ja vahvaa kahvia loistavien tuoremehujen kera.

Aamiaisella jo aiemmin kytenyt päätös kypsyi. Ei makeaa mahan täydeltä. Välillä on hieno hemmotella itseään, mutta matkanteko ja kokemukset ovat kuitenkin reissun päätarkoitus. Päätin jakaa rankalta vaikuttavan sadan kilometrin ylämäkimatkan Malangin seudulle Kepanjeen kahteen osaan. Tänään iltapäivällä ajan etukäteen kartan mukaan helpon osuuden Blitariin, mistä varasin äsken Agodan kautta laadukkaan tuntuisesta Hotel Tugu Sri Lestarista*** viimeisen Deluxe-huoneen tarjoushintaan 22 euroa aamiaisella. Matkaa tuonne Blitariin on hotellin reittilinkin mukaan vain 35 kilometriä, joten ehdin vielä sulatella vahvaa aamiaista toista tuntia täällä nykyhotellissani. Saunaan ja uimaan en taida enää mennä, koska siitä voi tulla liian löysä olo ajamista silmälläpitäen.Nykyinen hotellini Crown Victoria olikin reissun tähän mennessä kallein. Agodan myyntitäkynä oli -75% alennus ja maksettavaa aamiaisen ym. palvelujen kera jäi noin 31 euroa, joten tuli ”törsättyä”.

Trek-ratsu on ollut yön hotellin varastossa ja pääsee taas hommiin kohti Blitaria….

Tiistai 9.10.2018 Tulungagung – Blitar 39 km / # 1354 km, +178 m / max 2,8%

Lyhyt siirtymä strategisesti parempaan väliasemaan jatkoa ajatellen.

Ilma oli tänään tavanomaista viileämpi ja tuulisempi. Tuuli pääosin sivuvastainen ja puuskissa.

Tänään oli selvästi viileämpää kuin yleensä. Osin se johtui aika puuskaisesta tuulesta, mutta tuo Weather Liven sääennustuskin lupasi iltapäivälle vain 32 astetta neljä viisi astetta vähemmän kuin viimeaikoina. Tuo tuuli 5-6 m/s oli varsinkin alkumatkalla aika hankala, koska se puhalsi sivuvastaan ajosuuntaa mereltä päin. Lisäksi välillä oli aika reipppaitakin puuskia, ei nyt mitään vaarallisia mutta tuntuvia kyllä. Taitaa nyt vaan olla niin, että nuo pohjoisrannikolla koetut myötätuulet ovat taaksejäänyttä. Pitää alkaa lyhentää päivämatkoja.

Fillari on maailmaa yhdistävä tekijä. Fillariveljet Yeyen ja Fillarantti.

Lyhyellä matkalla ei ollut kummempia maisemia. Yleensäkin Jaavalla tienvarsimaisemat ovat olleet kortilla. Vihreät riisipellot ja vuoristomaisemat ovat toki poikkeus harmaasta ja ruskeasta. Kovin likaista täällä ei ole moneen muuhun Aasian paikkaan verrattuna. Täällä näkyy aina välillä yksittäisiä ihmisiä tai jopa siivouspartioita muovisäkkien kera.

Puolen välin jälkeen yksittäinen maantiepyöräilijä hurahti ohi tervehtien toki. Painoin kaasua ja ajoin hänet kiinni ja pysähdyimme juttusille. Hän esitteli itsensä ja pyysi poikansa ottamaan meistä valokuvia. Hänen nimensä on Yeyen East ja hän kertoi olevansa 42 vuotias. Olimme hänen kotiporttinsa sisäpuolella ja hän näytti kolmea pyöräänsä. Samantien meistä tuli Facebook-kaverit ja katselin jo hänen päivityksiään. Yeyenin FB-kaveruus aiheutti kaveripyyntöruuhkaa aikajanalleni. Yhden fillaristin ehdin jo hyväksyä, mutta kohta kaveripyyntöjä tuli kymmenkunta lisää ja jätin silleen.

Ei tullut sakkoja eikä muutakaan rapsua vaan paikallinen poliisipartio tuli tervehtimään.

Kymmenkunta kilometriä ennen päätekaupunkiani Blitaria, päätin hörpätä kahvit Alfamartin terassilla. Kohta siihen ajoi poliisien Mitsubishi ja kolme virkavallan edustajaa tuli kysymään, voisivatko he ottaa valokuvan. Oikealla kuvassa on ryhmän pomo ja vasemman puoleinen nuorempi konstaapeli toimi puhemiehenä, koska hän osasi auttavasti englantia. Siinä sitten kuvattiin puolin ja toisin ja välillä vaihdettiin kuvaajaa, jotta kaikki pääsivät kuvaan. Hauska sattuma tämäkin.

Blitarin kaupungin komea moskeija aivan keskuspuiston vieressä lähellä hotelliani.

Ja tässä on näkymä Blitarin kaupungin Keskuspuistoon portilta kuvattuna.

Hotellin löysin erittäin hyvin tai oikeastaan PikkuG sen löysi, koska hotellin nimi löytyi PikkuGeen tiedostosta. Joskus ennen kolmea ajoin hotellin portista sisään ja kävin ilmoittaumassa. Tung Sri Lesteri Blitar hotellilla on vanhat perinteet. Se on perustettu jo 1840-luvulla, mikä näkyi hyvässä mielessä. Hotellilla on myös traditioita. Yksi niistä oli, että kello 16-18 välillä asiakkaat kutsutaan iltapäiväteelle. Teen kanssa tarjotaan paikallisia leivoksia. Olin yksin ja tarjoilua hoitanut nuorimies kertoi hotellin perinteistä ja vastaili kysymyksiini.

Perinteikkään hotellin iltapäivätee-traditio on kuulemma vain heidän hotellissaan Jaavalla.

Hotelli sijaitsi isolla puistomaisella alueella aivan keskustassa ja siinä oli monia rakennuksia.

Tässä matalassa siivessä huoneeni oli. Kullakin huoneella oli istuin- ja pöytäryhmä oven vieressä.

Ja tässä siisti ja viihtyisä huoneeni, missä ajan patina ja vanha tyyli näkyi sisutuksessa.

Kello on jo yli iltaseitsemän. On aika lähteä syömään. Tein tunti sitten kaupungilla kävelyreissun, mutta päätin jättää syömisen hotellin omaan ravintolaan. Sen verran monipuoliselta huoneessani oleva ruokalista näyttää.

Keskiviikko 10.10.2018 Blitar – Kepanjen 61 km / # 1415 km, + 485 nm (5,1%)

Tyylikkäästi tarjoiltu aamiainen Tugu Sri Lesteri Hotel Blitarissa. Sai valita parista vaihtoehdosta.

Aristokraattisen tyylikäs hotellini jäi taakse keskiviikkoaamuna yhdeksän pinnassa. Sitä ennen söin tyylikkään aamiaisen pöytään tarjottuna. Sai ensinnäkin valita länsimainen vai indonesialainen. En epäröinyt hetkeäkään vaan sanoin tottakai indonesialainen. Sitten sai valita kahdesta keittokokonaisuudesta. Oma valintani näkyy tuossa kuvassa. Todella maukas keitto, mikä ujutettiin tuolle riisilautaselle. Maustaa sai sitten maun mukaan. Itse tykkään voimakkaasti maustetusta ja käytin nuo takana näkyvät mausteet kokonaan. Aivan loistava maku! Ja teetä ja kahvia. Täällä pystyy nauttimaan sellaisista asioista, mitkä Suomessa eivät ole mahdollisia. Enkä nyt tarkoita niinkään hintatasoa vaan palvelutasoa.

Olipa hieno lasku tuon neljänkymmenen kilometrin vaiheilla eikä edeltävä nousukaan ollut paha.

Alkavat tulla tavaksi nämä lyhyet ajopäivät. Tänäänkin vain kuusikymppiä. Tosin tuolla jossakin aiemmin kerroin, että halusin jakaa satasen reitin kahdelle päivälle, koska lopussa näytti olevan aikalailla nousua. Ihan turhaa, reittiprofiili liioitteli. Tänään oli yllättävän helppo päivä. Nuo nousut vain noin 350 metriin eivät olleet ollenkaan pahoja ja hieno lasku nousun jälkeen kruunasi kiipeämisen. Tuuli oli jossakin vaiheessa sivuvastainen, muttei missään vaiheessa noussut pääosaan. Sen kanssa pärjäsi hyvin.

Tämänpäiväinen tie oli kapea mutta hyväpintainen. Hyvä sitä oli lasketetella.

Olen nyt jo Mirabel Hotellissa Kepanjessa. Olen tapellut internetin kanssa yrittäessäni siirtää kuvia tähän. Ei tahdo onnistua ja hermot menevät. Kävin alhaalla valittamassa ja katsottiin yhdessä, eikä siitä mitään apua tullut. No tämmöistä se on aina välillä. Majoituin tänne joskus ennen kahta. Hienon näköinen rakennus ulkoa, mutta sisältä ei kummoinen. Toki taustalla on kaksi huippuhotellia ja nyt tavallinen ns. kolmen tähden hotelli. Kirjautuessa sisään lyötiin kouraan kaksi aamiaiskuponkia. No toisen sain sentään tunti sitten puhuttua illalliskupongiksi. Respan poika kävi kuiskuttelemassa pihalla olleen johtajan kanssa ja minulle myönteinen päätös syntyi. Olikohan sillä jotain merkitystä, että johtaja oli silloin respan seutuvilla, kun kävin narisemassa toimimattomasta wifi-yhteydestä.

Tämmöinen ukkeli morjesti tien varressa. Pakko oli pysähtyä kysymään mitä asiaa.

Mirabel Hotellissa on sisäpihalla ihan kivan näköinen uima-allas, jonne menin saatuani tavarani purettua. Valitettavasti aurinko ei paistanutkaan sisäpihalle enkä viitsinyt jäädä loikoilemaan varjoiseen aurinkotuoliin; auringon lapsi kun olen. Kerran pulahdin altaassa ja sen jälkeen palasin kämppääni ja suihkuun. Hiukan petrasi iltaa, kun sain tuon toisen minulle tarpeettoman aamiaiskupongin hyödynnettyä buffee-illallisen merkeissä. Muuten olisin painunut viereiselle kadulle syömään.

Näitä toinen toistaan komeampia moskeijoita on joka kylässä. Moskeija on muslimin kirkko.

Huomisen torstaipäivän ohjelmasta ei ole vielä hajuakaan. Elättelin hieman toiveita tänne tullessani, josko hotelli olisi mukava, niin voisin pitää välipäivän. Aika monta päivää olen nyt ajanut peräkkäin tosin aika lyhyitä matkoja, varsinkin pari viimeistä. Yksi syy vapaapäivään voisi olla myös tämä Malangin seutu, missä on paljon turistikohteita. No ainakaan tähän hotelliin en toiseksi yöksi jää. Katsotaan mitä ilta ja aamu tuo tullessaan…

Torstai 11.10. 2018 Välipäivä Malangissa, 20 km / # 1435 km, +148 nm (13,2%)

TV-One kanava google-kääntäjällä: 6,3 magnitudin maanjäristys ravisteli Situbondon aluetta

Torstaiaamuna heräsin viideltä ja nappasin telkkarin päälle. Nyt täällä Jaavansaarella on myös järissyt. Hiukan sain selvää tv-live-lähetyksen otsikoista google-kääntäjän avulla. Yöllä 1:45 Situbondossa oli ollut 6,3 magnitudin maanjäristys. Sen pelättiin aiheuttavan tsunamin Balille, mutta ainakin yksi otsikko kumosi tsunami-uhan. Kuvissa näytettiin aineellisia tuhoja Situbondon kaupungissa, missä ihmiset olivat ulkona rakennuksista yöllä. Asia tarkentunee päivän mittaan. Nykyisestä olinpaikastani Situbondoon on matkaa noin 150 km tai tietä pitkin 205 km. Asia on siinä mielessä myös henkilökohtainen, että reissuni alkupuolella ajoin saaren pohjoisrannikon Situbondoon ja yövyin siellä 21.9. eli vajaa kolme viikkoa sitten.

Hyväntekeväisyyskonsertti aiemman Palun maanjäristyksen uhreille oli reittini varrella tänään. Tuossa videossa on pätkä siitä.

Grand Cityhub Hotel Malang on aika jännä konsepti.

Majoituin aivan uuteen mielenkiintoisen konseptin budjettihotelliin Malangissa. Pieni mutta yllättävän käytännöllinen yhdelle hengelle (16 euroa aamiaisen kera).

Ihan tuossa kulmilla näkymä sillalta alas.

Illalla vielä lenkki kulmilla ja taas sorruin syömään MacDonalsissa. Ja löytyihän iltaolutkin vielä. Elämä on!

Nyt on hymy välipäivän merkeissä herkässä, mutta huomenna taas mennään Trek-ratsun kera.

Kategoriat: Yleinen